Oma piha

Unelmien poikamiehet

Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.

Äijätoimintaa

Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.

Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.

Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?”  Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.

Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.

Puistossa ilta ei viilentyny

Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.

Lyra-neiti oli kovin kaino

Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.

Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.

– Onni & Liti


Mistä on kivat kevätpäivät tehty?

Aurinkopäikkärit: check.

Yhteispäikkärit: check.

Lenkki: check.

Pömöt pihalla: check.

Naapureitten vaklausta: check.

Rillimakkaraa (ihan liian vähän kylläki): check.

Palloleikkiä: check.

Sikasipsi: check.

Yöks sänkyyn: yritys hyvä kymppi. check.


Kevätkiireitä

Naapurin Anna oli jo aika huolissaan ku mä en ollu lokittanu mitää tosi pitkään aikaan. No, en mä oo mihinkää hävinny, on vaa ollu vähä kevätkiireitä. Tiiättekö ku tosi kauan oli lunta mun tarkkailuikkunan eessä silleen, että mä en nähny yhtään ketä pihalla meni ja tuli. Ni nyt sitä lunta ei enää oo! Arvatkaa onko ihan hirvee homma siinä et vahtii ketä siellä oikeen menee ja tulee!! Ja sit kans ku joskus meiän eteen jää auto, ni mä en nää enempää ja sit sieltä ei ees tuu ketään meille vaikka auto tuleeki siihe!! Vähänkö törtsyä, ku aina Pappa ja Turo jättää niitten autot siihen kans mut ne tulee sentäs meille eikä vaan jää autoon. Ni tosi törtsyä sellane et tullaan autolla mut ei tullakaan. Ni.

Mun kevätkiireisiin on kans liittyny sellanen rillimestarin tehtävä. Ku mä vahdin aina jos meillä tai naapurissa rillataa. Me tehtiin iskän kaa yks päivä makkaraa ja syötiin ne vaikka ne palo. Iskä sanoo et se oli sitä hyvää karsinokeeniä. Mä en tiiä sitä keeniä mut iskä on varmana oikeessa koska se oli tosi hyvistä. Sit mä vahtasin aidan läpitte ku naapurissa rillattii. Olikohan niilläki sitä hyvää karsinokeeniä…

Mut kivisjuttu hei kanssa! Mä olin yökylässä naapurissa eile! Olin KA:n ja PA:n kaa niillä ja söin lammaskeittoo ja piereskelin niinku miehet tekee. Me käytiin kans lenkuroimassa ja arvatkaa kenen auto me löydettii? No Iitan auto ja Iita ja sen ihmiset oli siellä kyyissä!!! Meki mentiin sinne autoon ja me mentiin sit yhessä mettään lenkuroimaan. En oo ainakaa tuhantee vuotee päässy mettää ni oli taas kivistä mettälenkuroia ja vielä Iitan kaa ni oli tosikivistä!! Sit Iitaa alko harmittaa ku mä en matkannu sen kaa auton perässä ku mä istun aina takapenkillä vaa. Se laulo mulle sieltä ja mä kans vähä mukisin. Yökylässä mä nukuin PA:n peiton alla ku KA:lla ei ollu peittoo. Muute olisin ehkä nukkunu sielläki. Siellä mä saan aina nukkuu niitten kaa sängyssä. Kotona en aina saa. Enkä saa kotona ikinä lammaskeittookaan. Ni siks yökylässä on just siistii.


Lomalla

Mä olin siis niiiiiiiin lomalla et en ees ehtiny lokissa käydä. Mut nyt en oo enää. Äispä on leikkiny töissä käyntiä jo vähän aikaa mut mä aattelin silti olla vielä lomalla vähäsen ni olin.

Lomalla oli lunta ja kylmää ja kinkkuu ja joulukuusamo ja kuusamon pallot ja Turo ja Kosti ja Eetu ja Tyyne ja uus takki ja uuet tossut ja paukkuja ja leikkitappeluu ja päikkäreitä.

Sitten kun tultiin reissusta kotiin ni täällä oli ihan ällöttävän paljon lunta. Mä EN pidä talvesta. Talvi  on kylmä ja märkä ja kylmä ja tassuihin sattuu ja tossut on kamalat kidutusvehkeet ja takkiki kutittaa eikä mennä mettään ku on liikaa lunta ja pimeetä. Mä en pysty ees tarkistaa mun tiluksia kun pihalla on niin hirveesti lunta.

Mut miten mä nyt tarkastan mun tilukset??


Talvi tuli

Mä oon vetäny tosi monet lumipömöt ja riehunu ulkona. Mun pihalla on ÄLYTTÖMÄSTI lunta!

Täällä!

Täällä!

Puistossa. Näätkö? Oon tossa keskellä.

Puistossa. Näätkö? Oon tossa keskellä.

!


Talonmiehelle makkaraa

Mä olin tänään taas talonmiehenä. Iskä ja äispä meni ulos ja ulkonta kuulu kaikenlaista ääntä: raaputusta, rapinaa, kolinaa, suhinaa, puhumista ja naputusta. Mä näin kanssa äispän ikkunasta kerran, se oli kukkapenkissä. Tässä taas nähään se ihmisten lokiikka; mä en saa mennä kukkipenkkiin mut äispä menee ite kumminki. Ihmiset on. Sitten kun olin ollu talonmiehenä aika kauan ja nukkunu päikkärit pöydän ja tuolin välissä, ni äispä tuli ja me pistettiin takki päälle ja mentiin pihalle kokoontumaan. Siellä oli paljon ihmisiä ja naapurin Anna kanssa, ja ihmiset pölpötti kokoajan ja haisi makkara. Mä paikallistin sen makkarapaikan ja sit ihmiset alkokin ottaa makkaroita käsiin ja mulle tuli kiirus. Mä en meinannu ehtii kokoajan vahtii ees kaikkia makkaroita kun niitä oli niin paljon. Mä sain makkaraa äispältä kun mä näytin mun kuolemistempun ja ihmiset hurras. Mä todellakin oon tempputaiteilija-kuningas! Mä sain kanssa Annan äispältä makkaraa kun me istuttiin Annan kaa vierekkäin. Annaki osaa pupun.


Keltaisen kuminoutajan kaamea loppu

Mä en oo aikasemmin kehdannu kertoo mut… Mun keltainen kuminoutaja koki vähän aikaa sitten kaamean lopun. Me vaan siinä painittiin pihalla ja… en mä tarkottanu mut… sit yks kaks vaan huomasin et sille oli käyny vähän hullusti…

Anteeksi. En mä tarkottanu mitään pahaa.


Kesämiehen kesäblogi

Mäkin päätin laittaa mun kesämies-kuvan tohon ylös kun Julikin oli laittanu kesätyttökuvan sen blogiin.

Me on taas äispän kaa vaan hengailtu tänään, ihan normaalipäivä. Aamulla tosi aikasin äispä lähti johonkin ispän kanssa mut tuli pian takasin ilman iskää. Normaalia. Sit me jatkettiin äispän kaa unia vielä aika kauan, mä nukuin sen peiton alla kun iskä ei ollu kotona. Normaalia. Sit me herättiin ja syötiin. Normaalia. Sit me mentiin ulos lenkuroimaan ja jouduttiin sellasiin paikkoihin missä ei oltu ennen käyty. Sekin on nykyään normaalia kun ei me olla vielä ehditty kaikissa paikoissa käydä.

Lenkuran jälkeen me hengailtiin pihalla lämmössä. Mä puutarhuroin vähän sitä aitaa kun ei iskä ja äispä oo saanu aikaseks. Mä otin pari oksaa pois siitä yhestä kohtaa että näkisin paremmin Annan pihalle. Äispä ei tykänny mun tarhuroinnista ja se ruiskutti mun päälle vettä, varsinkin sillon kun mä luulin sen varvasta isoksi oksaksi. Ihan turhaa mun mielestä suuttua tollasesta jutusta, mitäs tunkee varpaansa jokapaikkaan!

Kun me oltiin loikoiltu pihalla tarpeeks kauan, me lähettiin ostoksille. Me käytiin mun suosikkikaupassa, siellä mistä saa leluja ja herkkuja. Tää oli kyllä eri suosikkikauppa kun aikasemmin, mut ei se mua haittaa. Pääasia että saa leluja ja herkkuja. Äispä toi mulle sieltä keksejä ja lelun. Se lelu oli keltanen kumikoira, ehkä se on keltanenkuminoutaja. Se piipitti mulle ärsyttävästi ja mun piti möyhentää sitä ihan tosissaan pari tuntia että mä sain sen vaikenemaan! Mä sain jo osan täytteistäkin ulos siitä, että tää päivä on kyllä menny ihan hyvin siltä osin. Välillä me otettiin sen keltasenkuminoutajan kanssa vähän lepiä, kun ei kumminkaan kokoaikaa jaksa taistella. Lepin jälkeen taas taisteltiin hulluna ja nyt se ei enää piipitä mulle yhtään kun se tietää että mä oon kunkku.


Mu(s)tanaamio

Tänään meidän pihalla kävi kuhinaa, siellä oli monta eri naapuria ja mun naiset Pertta ja Annakin kävi siellä. Mun mielestä kaikki tollaset vierailut on ihan huippukivoja, mut nyt MUA ei päästetty pihalle ollenkaan! Mä jouduin olee yksin sisällä kun muut oli ulkona ja rapsutteli seiniä ja muita koiria. Mä kattelin ikkunasta ja koitin koputella et ”hei! avatkaa ovi!”, mut ei kukaan kuullu mun koputtelua.

Sit vasta kun kaikki oli lähteny ni mä pääsin ulos, niin tyypillistä ajattelemattomuutta iskältä ja äispältä. Mun piti tietty heti tutkii et mitä kaikkee siellä on tapahtunu, ja lukee Annan viesti jonka se oli mulle jättäny. Mut sit tuli ylläri-pylläri: mulle oli jätetty sinne yhteen nurkkaan naamioitumisvehkeitä! Siellä oli muovipussissa sellasta harmaata naamioväriä ja mä ajattelin et tää on just sopivaa tälläselle naapuri-akentti-kuninkaalle! Mä tein itestäni mustanaamiota, kun mulla on muutenki tota mustaa jo jonkin verran. Mä yritin laittaa sitä naamioväriä kaikkiin valkosiin kohtiin. Kun mun naamioitumisleikki oli valmis, mä menin sisälle. Iskä ihastu tosi paljon mun naamio-asuun ja se huusi äispänki kattomaan miten hienona mä olin. Äispäkin ihastu ja otti musta valokuvia.

Sit tapahtu kyllä yks aika ikävä käänne, nimittäin äispä päätti pestä ne mun naamiovärit pois. Vaikka mä olin just nähny niin suuren vaivan (tai ei se kyllä mikään vaiva ollu vaan ihan ältsin hauskaa!) ja saanu ne naamiovärit paikalleen!! Mä en muutenkaan tykkää pesuista, kun menee korviin vettä ja alkaa niiskuttaa, mut tää pesu oli kyllä kaikkein kamalin ikinä! Äispä pisti vettä mun naamaan!! Eihän naamaa saa pestä!! Se oli kauheeta kiinalaista vesikidutusta ja se kesti ja kesti… Onneks se kuitenki lopulta loppu ja mä pääsin äispän syliin köllimään ison pyyhkeen sisässä. Brrr! Tästä hyvästä mä ansaitsisin kyllä vähintäänki pussillisen sikasipsiä, tai vaikka sitä pikkuihmisen herkkumössöä mitä sain yks päivä, tai kunkkukinkkumakkaraa suoraan paketista…


Olen kesämies, olen keesääämiieees…

Mä oon alkanu taas kesämieheks kun ulkona on noin lämmintä. Kesämiehenä oleminen on sitä, kun ollaan melkein kokoajan ihan pihalla, joko omalla tai sit naapurin tai jonkun kaverin, ja melkein kokoajan köllötellään siellä minne aurinko paistaa. Välillä voi mennä köllöttelemään sellasiinkin paikkoihin mihin aurinko ei paista, jos tulee liian kuumis-luumis. Kesämiehen pääasiallista ravintoa olis hyvä olla sikasipsit, eli sellasia sikasipsi-ilmeitä kannattaa tehä paljon jos on ihmisiä lähellä ni pysyy kesämiehen ravintoasiat kunnossa. Myös muut herkut tietty kelpaa sikasipsien lisäks. Mä olin esimerkiks eilen tosi hyvällä puruluupiknikillä tossa ihan omalla pihalla! Luu oli ihan mielettömän hyvää ja on kyllä ihan eri fiilis nimittäin syödä sitä puruluuta siellä ulkona ku sisällä.

Eilen mä kävin naapurin Annalla kylässä. Mä oon tosi kärsimällisesti oottanu ja kytänny aidan takana nyt jo vaikka kuinka kauan, mut en oo vaan päässy sinne kyläilee. Ni eilen sitten kun ispä meni sinne ja se jätti portin auki ni mä päätin tarttua tilaisuuteen; tätä parempaa kutsua en jää odottelemaan. Mä juoksin hirmeetä vauhtia sinne Annan pihalle ja siitä suoraan sisälle, mut ei siellä ollu ketään, mä katoin kyllä joka paikasta. Sit mä menin pihalle kun siellä oli ihmisiä ja tietysti Anna, mut Anna meinas vähän suuttua mulle kun sen mielestä mä menin vähän ilman lupaa tutkimaan sen kotia. Ispä otti mut sitten kiinni, eli mun kyläilyreissu loppu siihen ja mä jouduin takas aidan taakse kyttämään. Mun mielestä kesämiestä ei sais tolleen vankita aidan taakse vaan kesämiehen pitäis saada juosta ihan vapaana ihan missä huvittaa ja ihan millon huvittaa.


Kuninkaalliset aarteet

Mä oon taas ollu remppakoirana melkein kokoajan. Välillä oon vaan käyny kotona nukkumassa ja sitten on taas pitäny mennä remppaamaan. Vaikka enhän mä siis remppaa, kun ei noi anna. Ne varmaan pelkää että niitten jälki olis niin suvereenisti tyhmän näköstä sen jälkeen kun mä taituroisin niitten sisustuksen vaan että voila! niin siks ei anna mun rempata. Mun tehtävä on vartioida meidän pihaa ja mun aarteita siellä pihalla.

Yhtenä päivänä kun me mentiin iskän kaa sinne pihalle ni mä löysin ehkä maailman parhaan ultimate-aarteen; herkkuluun! Meiän vanhalta pihalta ei oo ikinä löytyny sellasia aarteita, ja nekin semihyvät aarteet mitä oon löytäny ni nekin äispä on heittäny aina heti roskiin. Se uus piha on kyllä tosi hyvä paikka. Siinä voi ottaa aurinkoa kaikessa rauhassa eikä tartte häiriintyä siitä jos äispä ja iskä rymistelee tai pöristelee remonttia sisällä. Mulla on siellä sen mun herkkuluun lisäks yhen tuliaispallon jämät ja sain mä sinne yhen sikasipsinki mut söin sen jo tietty. Se piha on huippuhengailumesta! Sieltä pihan kulmasta näkee naapuriin ja siellä asuu yks mun uus tyttökaveri Anna. Se on harmaa ja pörrönen ja sekin on terrrrieri niinku mäkin. Se yrittää aina esittää mulle viileetä mut se on kyllä vaan ajan kysymys millon sen kuuli murenee mun hurmaavan olemuksen edessä. Mä kyttäilen sitä Annan pihaa sieltä kulmasta aika monesti.


Poirotti pihalla

Uudessa kyläpaikassa on sellanen piha, se on sellanen ulkoilupaikka mut tosi pieni. Me oltiin kameleitten kaa mietitty että jos se piha on joku ansa kun se on jotenki epäilyttävä. Mä olin jo melkein varma siitä ansajutusta kun äispä ja iskä usutti mua sinne niin yli-innokkaasti joka aamu ja ilta. Ni mä en sitten menny vaan juoksin karkuun ja murisin niille, en halunnu ansottua siellä, ou-nou. Menkää ite uunot, mä en kyllä tuu.

Tänään äispä sit meni sinne ni mäkin menin samalla tsekkaamaan sen paikan, tekee niinku salapoliisityötä siellä. Mä oon vähän niinku sen pihan Herkules Poirotti, kun oon niin vahva ku Herkules ja mulla on vähintään yhtä hienot viikset kun Poirottilla, paitsi hienommat. Mä tein SUPERtarkkaa tutkimusta siellä eka ja se piha ei vaikuttanu lainkaan uhkaavalta. Äispä alko taltuttaa sitä pihaa semmosella räminäkepillä. Se räminäkeppi on ehkä joku imurivihulaisen sukulainen, ainakin se näytti yhtä kammottavalta vähän jännittävältä ja piti kans kummaa ääntä. Mä oisin halunnu vähän pöllyttää sitä keppiä mut en päässy iskuetäisyydelle kun se oli niin nopee ja sillä oli piikkejä. Sit mä aloin aikani kuluks pömöttää hulluna ja kaivoin pari kuoppaa ja söin pikkasen tuoreita oksia suoraan puista ja löysin pari hyvää kepukkaa järsittäväks. Ei se piha sittenkään ehkä oo ansa kun siellä oli kaikkia tollasia kivoja juttuja ja ei mulle käyny mitenkään vaan oon ihan kunnossa. Mut ehkä kuitenkin pitää olla tarkkana vielä jonkin aikaa että voi olla ihan varma pihan vihulaisuudesta… Jatkan tutkimuksia…