Oma posse

Uusia tekemisiä ja yks Pikkutyyppi

Pikkasen voisin maistaa…

Ollaan me vielä täällä, ei olla muutettu mihinkään toiseen paikkaan tai hävitty tai mitään. Nykyään meillä on vaan uusia tekemisiä ni siks me ei olla kirjoteltu. Meillä on nimittäin oma Pikkutyyppi, ja sen vahtaaminen on melko aikaavievää puuhaa. Se tuli meille joskus kesällä jo, ja sillon se oli tosi pieni, eikä se ees kattonu meihin päin. Me ei saatu koskee siihen ku ollaan muka niin rajuja… Eikä olla, vähän vaan pussaillaan ja ehkä kokeillaan vähän tassulla. Nyt se ei oo enää niin pieni, vaan meiän kokonen jo, ja se kattoo meitä ja nauraa, ihan selkeesti tarkottaa et ”tuu tänne”, ja me aina välillä mennään ja vähän pussataan sitä, mä varsinki meen. Joskus se on aika raisu; välillä se metelöi ja kerran se melkein puri mua!! Kerran mun piti sanoo sille että ei saa kun se rapsutti mua niin lujasti! Mut enimmäkseen se on ihan harmiton ja kiva, siitä tulee varmasti ihan kelpo rapsuttaja kun nyt jo aletaan sitä harjotella. Mä voin harjotella sen kanssa rapsutusta ihan mieluusti.

– Onni

Hieno kieli sulla. Ootko sä jossain bändissä?

Meillä on oma Pikkutyyppi. Se on välillä tosi arvaamaton, siitä ei ikinä tiiä mitä se aikoo. Sen takia mä en meekkään ihan sen lähelle monesti, vaan hengailen vaan lähistöllä, mä oon silleesti järkevästi varovainen. Ehkä se on arvaamaton siks koska se on Tyttö. Tytöt on arvaamattomia. Puh. Välillä se on ihan kiva kumminki, sillon mä meen ja pusken sitä. Joskus se puskee takasin. Joskus se yrittää koskee muhun mut sillon mä yleensä meen pois, varovaisuutta juu nou. Mä oon alkanu sen Pikkutyypin viralliseks vahtijaks. Se on aika raskasta hommaa mutta mä selviän kyllä kun oon niin huippu vahtija.

– Liti

 

p.s. Vaikka meillä on uusia hommia ni tehään me vanhojakin hommia vielä: käyään akiliitämässä Äispän kaa (Litikin käy!) ja Liti käy näytelmissä. Me käyään vieläkin lenkillä Äispän kaa ja monesti toi Pikkutyyppikin tulee mukaan. Sillä on sellanen Vaunu millä se matkustaa ja siinä Vaunussa on meitä varten sellanen alapaksi. Ollaan testattu, ihan ookoo, mut kyl me mieluummin kävellään ja luetaan viestejä samalla.


Salaperäinen Pupu

Eilen Mummi tuli meille. Äispä ja Iskä on nykyään TOOOOSI niuhoina aina ku meille tulee kyläilijöitä. Aina sanotaan et ”pois – istu – odota – hiljaa…” Mä en tajuu miks pitäis istuu hiljaa ku kerran ilostuu niin hurjasti kyläilijöistä!?! Mä haluaisin vaan juosta ekana sinne ovelle ja kaataa ne kyläilijät maahan ja pussata ne hengiltä, näyttää miten HUIPPUA musta on kun ne tuli mulle kylään! Ni ei muka saa. Höh. Ihan tyhmää. Ni ei me saatu mennä ovelle sillonkaan ku Mummi tuli. Mut mä sanoin kyl ääneen että musta oli ihan tyhmää ettei saatu mennä, nii, että Mummiki ties että musta oli parasta että se tuli.

Äispä ja Mummi lähti autolla. Mä tiiän ku me katottiin Lipin kaa ikkunasta. Sitte myöhemmin kun me oltiin ootettu tosi k auan ni ne tuli takas. Niillä oli uusia kasseja mukana. Mä halusin heti mun tuliset mut koska Äispä on niin hidas ni mun piti ite mennä tsekkaa ne kassit. Mä löysin sieltä ihanan pehmeän Pupun! Se tuntu just mulle sopivalta tuliselta ni mä otin sen sitte ite ku Äispä hidasteli jotai muuta. Lipiki ois halunnu sen Pupun ni meille tuli vähän kiistaa siitä, mutta mulla se oli kyllä ekana. Just oltiin vasta ehitty alkaa tutustuu siihen Pupuun ku Äispä huomas meiät ja Pupun yhessä. ”EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!” se rääkäsi TOSI lujaa!

Mä laskin irti siitä Pupusta kun se niin kovasti huusi ja säntäsi äkkiä mun luokse. En oo nähny sen liikkuvan noin nopeesti aikoihin! Mä aattelin että jos sen piti olla yllätyslahja ni ei haittaa, voin kyllä esittää yllättynyttä kun se antaa sen Pupun takas mulle. Mutta ei. Se sano että se Pupu ei oo mulle. Eikä Lipille. ”EI – OLE – TEIDÄN!” Siis mitä häh? Kenes sitte? Ei se mitään Pupuja tartte ku sillä on mut ja Lipi. Eikä Iskä tartte Pupuja. Nyt se Pupu istuu hyllyssä ja piinaa meitä. Kenen se Pupu on? Miksei me saada sitä? Jos se on jonkun toisen Pupu ni ei sitä varmaan haittaa jos me vähän esimöyhennetään sitä. Tai niinku testataan et se on varmasti hyvä ja leikkiinsopiva. Meille on muuttanu Salaperäinen Pupu.

– Onni


Huono käytös pitää kiireisenä

Nii-i, se on ihmisfakta.

ME ei olla käyttäännytty huonosti (NII EI OLLAKKAA) vaan äispä on käyttääntyny. Se vaikeuttaa meiän elämää kokoajan! Se kuppaa ovella tooooooooooooooooooooosiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kauan ja vaatii kaikkee ihan ihmeellistä, niinku istu ja katso. Mistä lähtien on muka ovella tarvinnu istuu ja kattoo että se ovi aukee?!? Ihan turhaa huonoa käytöstä sanon mä! Mä oon ollu välillä vähän raivona siitä ja en oo varmasti kattonu vaikka äispä on sanonu. En aio palkita tollasta huonoa käyttääntymistä sillä että kattosin. Lipi on vähän heikko (ENKÄ OO!) ku se aina kattoo vaikka mä yritän viestittää sille et ”älä kato sinne vaan katotaan tonne niinku sieltä muka tulis joku”.

Lenkilläki meno on menny ihan kummalliseks. Äispä vaatii et sen pitää muka kävellä ekana, että se saa muka määrätä mihin mennään. Sitte jos mä yritän vähä palauttaa sitä ruotuun ni se – ette kyllä ikinä usko, mut – MURISEE mulle! TODELLA outoo käytöstä…

Sapuskat on vähän parantunu, niinku tänäänki saatiin napojen kaa lihukkakeittoo, mut kyllä mä silti sanon et se koko istu ja katso juttu alkaa nyt mennä vähän liian pitkälle. Sen takia mä en joskus viitti ees mennä koko keittiöön vaikka tiiän että ruokaa on tulossa. En palkitse äispän huonoo käyttääntymistä. Kyllä tässä täytyy nyt ihan tosissaan pitää kii saavutetuista oikeuksista ja eduista kun toi kreisi on alkanu tolleen pöllöilee! Mitähän Litiki luulee… Kohta se alkaa varmaan pitää äispää pomona kun se tolleen hulluttelee! Mitäs mä sit teen?! (ÄISPÄ ON POMO!) Noni! Mitä mä sanoin! Nyt on maailmanlopun elkeet kuulkaas…

– Onni (JA LITI!)


Kylläpä lykästi!

Nyt kävi tuuri! Onni on löytyny! Se tupsahti äskön ovelle naapurin PA:n kanssa! Vähänkö mä ilahuin mut Onni anto melkeen heti mulle kurinpalautusta ku mä riehaannuin niin kovasti. Mut ei sekään haitannu ku ilahuin silti kovasti. Mun Onska on taas kotona mun kaa! Jihuu!

– Liti

p.s. mä nukuin yläkerrassa iskän ja äispän sängyssä yöllä.


Aika rankkaa

Isoveli valvoo

Tää isovelijuttu on aika rankkaa. Toi Liti herää ihan älytTÖmän aikasin ja alkaa heti pilettää! Ei siihen aikaan voi vielä herätä, eikä syyä, eikä mennä ulos, eikä leikkii, eikä tehä mitää muuta ku nukkuu. Mä en enää nukkunu iskän kaa vaan nukuin Litin kaa. Oma unikaveri on ihan jees, parasta on nukkuu silleen et joku on vieressä. Ekana mä menin Litin viereen nukkuu meiän petiin, ja sit Liti tuli mun viereen nukkuu majaan. Sit ku äispä heräs ni Liti alko pilettää, mä mulkoilin ja kävin takas nukkuu.

Mun pitää kans kauheesti vahtii kokoajan et mitä se tekee, ku se voi tehä ihan mitä vaan! Niinku äsken se löys partsilta lehden, siis puun lehden, ja kulkin sen kans niinku se ois suurin aarre. Mä aattelin et nyt se löys jotain tosi hyvää ja menin heti kattoo mikä sillä on, ni se oli vaan käpänen lehti! Sai pitää.

Sit se seuraa mua melkeen kokoajan. Jos mä meen sohvalle ni se haluu sohvalle. Jos mä meen petiin ni se menee petiin. Jos mä syön luuta ni se haluu syyä luuta. Jos mä meen partsille ni se tulee kans. Mut on se silti ihan kiva. Ja jos se oppii joskus painimaan ne se on vielä kivampi.

– Onni


Mistä on kivat kevätpäivät tehty?

Aurinkopäikkärit: check.

Yhteispäikkärit: check.

Lenkki: check.

Pömöt pihalla: check.

Naapureitten vaklausta: check.

Rillimakkaraa (ihan liian vähän kylläki): check.

Palloleikkiä: check.

Sikasipsi: check.

Yöks sänkyyn: yritys hyvä kymppi. check.


Viimenen kesäretki

Viimeinen kesäpäivä 2009

Viimeinen kesäpäivä 2009

Rauhallinen hetki

Me oltiin eilen viimesellä kesäretkellä auringonpaisteessa iskän ja äispän kaa. Oltiin mettässä mutta se oli ihan eri mettä ku missä ollaan koskaan käyty. Se olis ollu just sopiva paikka juoksenteluun ja pömöttämiseen ja loikkimiseen ja kiipeilyyn, mut mä en saanu sieltä sellasta optimaalista mettäkokemusta ku mun piti taluttaa äispää. Ei ollu nimittäin helppoo. Äispä hidasteli ja kisko narusta ja oli ihan tuittupää. Yritä nyt siinä sit nauttia mettäretkestä, nii. Kaikkeista pöllöintä oli ehkä kuitenki se, et iskä vaan heitteli rispeetä mut mä en saanu yhtään koskee sen rispeeseen! Mun piti vaan poseerata kuvissa ja taluttaa äispää joka käveli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hiiiiiiitaaaaaaaaaaastiiiiiiiiii…

Kattelen Stadii

Kattelen Stadii


Kesäkiireitä

Rento remonttireiska

Rento remonttireiska

No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.

Remontti-/vahtikoirana

Remontti-/vahtikoirana

Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!

Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.

Jätskillä

Jätskillä

Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…


Pisin kyläreissu ikinä

Onkin ollu tosi pitkä nettipimento ku mulla oli menossa pisin reissu ikinä. Sillon ku äispä unohti mut Turolle ni ne oli sit iskän kanssa unohtanu Retkunki yksin kotii ja lähteny johonki pois. Onneks mun naapurin Anna ja sen äispä oli huomannu sen ja ne oli käyny pitämässä sille seuraa ja antamassa kurkkua. Anna oli kanssa vahtinu mun pihaa ettei jättiläispuput valtaa sitä.

Mä olin vaan Turolla ja Kostilla ja Eetulla kylässä tosi pitkään. Mä elin ihan metsämiehen elämää, mä söin mustikoita ja metsämansikoita suoraan puskista ku Pappa opetti ja kävin melkein uimassa ku Eetukin meni. Ja möyhysin Turon kaa niin et mun päästä ja Turon varpaasta tuli verta. Ja söin hirveesti viiliä ja isojen poikien ruokia isojen poikien kaa. Ja nukuin Jenska-tädin ja Turon vieressä. Ja kävin mettälenkillä niin aikaseen että en melkein ollu ees hereillä vielä! Ja kävin Turon ja Tyynen kaa pikniksillä rannalla.

Mä läksin Papan mukaan kerran ku Pappa lähti töihin. Mä kävin tarkastamassa joukot siellä ja tsekkasin missä vaiheessa hommat oli, ku mä oon YT eli Ylimmäinen Tarkastaja. Sit ku oltiin tarkastettu joukot ja hommat ni me lähettiin autoilemaan. Papalla on iso auto ja sieltä on välillä vähän vaikee nähä ulos. Mä yritin pojottaa sitä etujuttua vasten et oisin nähny mihin mennään, mut mä aina lipesin siitä ni se ei onnistunu. Sit mä menin Papan syliin ja autoin sitä ohjaamaan sitä autoo. Siitä näki samalla tosi hyvin mihin oltiin menossa. Kun ei näkyny mitään mielenkiintosta ni mä annoin Papan ohjata yksin ja kävin päikkäreille sen syliin.

Sininen tulinen

Sininen tulinen

Me mentiin Papan kaa seisoskelemaan yhteen taloon. Siellä oli kamalasti porukkaa ja mä matkasin Papan sylissä. Sit me vaan seisoskeltiin siinä, hengailtiin vaan. Yks kaks arvatkaa kuka tuli esiin? Äispä ja iskä! Mä aattelin ekana et ne on ihan äispän ja iskän näköset mut mitä ne täällä tekee? Ja sit ne tuli mun luokse ni ne haisikin ihan vieraalta ni mä olin ihan kummissani. Sit äispä jutteli mulle ja mä pussailin sitä ni sit se oli ihan mun äispä taas. Me mentiin Papan autoon ja mä istuin puoliks äispän ja puoliks ispän sylissä koko matkan. Me mentiin yhessä meiän kotiin ja käytiin nukkumaan koska meitä kaikkia väsytti. Mä sain tulisia taas, sain sellasen sinisen tulisen lelun ja se sano piiiii, mut ei sano enää. On se silti kiva tulinen.


Lomaisia päiviä

En oo taas kirjotellu ku ollaan vaan tsillailtu äispän kaa ni on ollu silleen vähän kiirettä… Me ollaan vietetty lomaisia päiviä yhessä ja ne on ollu aika samanlaisia. Me nukutaan aamulla tosi pitkään ja si vielä köllötellään sängyssä ennenku noustaan, meiän aamut on aika hitaita. Sitte me käydään pitkillä mettälenkuroilla eksymässä, NE on tosi kivoja ne lenkurat missä eksytään. Äispähän se on joka eksyy, MÄ kyllä tiiän aina mihin me ollaan menossa. Mä oon johtaja ja lenkuraopas ja mä näytän aina äispälle tietä että ”Tänne päin, tänne päin… No, tuutko sä? Miten sä oot niin kamalan hidas? No, hop hop!” Joskus se ihan katoaa näkyvistä ni sit mun pitää käydä ettimässä se ja pelastamassa se. Mun on silleen vähän vahdittava ettei se eksy yksin sinne mettään se äispä. Sitten lenkuroinnin jälkeen me vaan nukutaan vähän lisää ja syyään kanssa ja nukutaan vielä lisää ja pelaillaan kaikkia pelejä. Ja nukutaan.

Mut arvatkaa, eilen ku lähettiin iltapissalle ni arvatkaa mitä me nähtiin?!? PUPU!! Eikä mikään pien söpö pupu vaan jättiläinen hirmiöpupu!! Se oli ainakin mua isompi se jättiläispupu ja se hypähteli siinä mun tiellä! Mä maastouduin ja äispäkin maastoutu ja me tuijotetttiin sitä jättiläispupua siinä tiellä ku se ei osannu päättää et kummalle puolelle se halus mennä. Mua vähän jänskätti se ku en oo koskaan nähny niin isoa jättiläispupua! Sit se hypähteli toiselle puolelle tietä ja sujahti puskaan ni me lähettiin perään, mutta ei sitä pupua enää näkyny ku mä pääsin siihen puskalle. Se oli kadonnu jo. Varoitus Annalle: meidän lähipuskissa saattaa vaania jättiläispupu!!


Ei sittenkää

Mä luulin eilen että äispä on tullu pölöksi ja hyljänny mut kokonaan. Se lähti aamulla ja kaikki vaikutti ihan normaalilta ku se sano ”hei hei, oo kiltisti” niinku se sanoo aina, ni mä en osannu yhtään aavistaa mitään pahaa. Me jäätiin iskän kaa kotimiehiks ja mä kävin päikkäreille, niinku normaalisti. Mutta sitte kaikki meni epänormaaliksi ku äispä ei tullukaa kotiin. Mä ootin sitä koko päivän mutta se ei vaan tullu. Me käytiin iskän kaa pihalla ja mä olin varma että sit kun me tullaan kotiin ni sit äispä on varppina tullu. Mut ei ollu. Sit me mentiin taas pihalle ja me jäätiin rapulle oottamaan et jos äispä tulis. Ja se tuli!! Mä olin ihan intona et ”jeeeeee!”. Me käytiin autoajelulla ja sit tultiin kaikki kotiin. Mä olin tyytyväine ku kaikki oli taas kotona. Mutta.

Mä sitte yritin viettää laatuaikaa äispän kaa ja mä sanoin sille et ”nyt leikitään!” ja hain lelunki valmiiks, mutta ei mitään tapahtunu. Mä hain sitte toisen lelun ja sanoin uuestaan et ”no nyt leikitään!”, mut ei taaskaan mitään. Tai kyllä se näytteli tosi väsynyttä ja kipeetä ja puolikuollutta, mut muuten ei mitää. Mä aattelin et jos se vika oli niissä leluissa, ja hain sit vielä uuen lelun, mut ei vieläkää. Ja uuen, mut ei. Ja vielä uuen, mut ei. Sitte me mentiin nukkumaa. Mä olin ihan varma että äispä ei tykkää musta enää, että se on nyt hyljänny mut. Mä menin iskän kainaloon mököttämään ja olin ihan surmeena. Yöllä mä menin salaa äispän kainaloon ku se nukku.

Tänää me vietettii aamulla laatuaikaa ja mä istuin äispän sylissä melkeen koko ajan. Mua vähän jänskätti ku se lähti, että tuleekohan se takas. Mut tuli se!! Me ollaan nyt vähän käyty kävelyllä ja leikittyki, vaikka se vieläki näyttelee väsynyttä ja kipeetä ja puolikuollutta, mikä on kyllä musta vähän tyhmää. Sit meillä oli kans puunauspäivä, seki on tyhmää ku korviin menee ilkeetä ainetta ja kynsivynsiä pitää leikellä. Mut mä oon saanu äispältä vähän nameja ja paljon rapsuja ja haleja ja mä oon pussaillu sitä kovasti ja istunu sen sylissä aina ku mahollista. Kai se musta vielä tykkää sitte, onneks, ku mun halitankki oliki ihan tosi tyhjänä jo. Mäki tykkään äispästä tosi kovasti.


Juhlat ja kyläilyreissu

Arvatkaa mitä?!? Mulle järkättiin juhlat yhtenä päivänä! Aamulla mä jo arvasin että jotain oli tekeillä kun äispässä oli ressin haisua. Sit mun päikkäreitten jälkeen meille tuli vieraita tuttuja kylään ja kaikissa oli vähän ressin haisua. Mä oisin halunnu remustaa ja suukotella ja hyörii, mut en saanu vaan mun piti hengailla vaan Retkun kaa ylhäällä. Me hengattiin tosi pitkään ja oli tosi tylsää ku Retku on niin uninen kaveri. Vasta tosi pitkän ajan päästä ne juhlat oli valmiit ja äispä tuli hakemaan mut juhliin. Se laitto mun kaulaan sellasen kummallisen pannan jonka nimi oli Mirri. Mistä lähtien pannoille on annettu nimiä, kysyn vaan? Se Mirri kutitti mun kaulaa ni mun piti aina välillä vähän rapsutella. Me mentiin alas ja sinne oli tullu paljon lisää vieraita tuttuja ja mä kohteliaana isäntänä kävin moikkaamassa kaikkia. Sitten kaikki ihmiset meni piiriin ja mä olin kunniavieraana siinä keskellä. Sellanen oli aika kiva juhlaylläri.

Mut sitten ei ollukaan enää niin kivaa ku sohvalle ei saanu muka mennä ja pöyälle ei saanu muka kurkkii vaikka sieltä tuli selvästi hyviä lemustuksia. Mä jouduin aidan taakse, mut voin vakuuttaa et en todellakaan menny suosiolla tai hiljaa! Kaikki varmana kuuli mun mielipiteen asiasta. Onneks ei mun tarttenu hirveen kauaa olla siellä ku me lähettiin äispän kaa ulos ja mentiin naapuriin. Siellä oli kans hyvät pileet käynnissä, mulla ja KA:lla siis. Me hengattiin poikien kesken ennenku PA tuli kotiin. Sit niitten kaa mä hengasin siellä. Me lenkuroitiin ja mä sain kaikkee herkkuja. Ja mä jäin sinne yökylään!! Mä sain nukkuu niitten vieressä sängyssä. Mä olin ollu siellä jo aika kauan ennenku äispä tuli mut hakee. Äsipäkin haisi reissulle ja ne oli tuonu mulle tulisia! Mä sain tulisiks hyvää leipää, ei pöllömpää. Nyt oon aika väsykki, ku kyläily ja juhliminen on aika rankkaa.


Hulluksi tullu tuo akka

Huippu mettä ja meitsi

Huippu mettä ja meitsi

Mä oon vähän sitä mieltä että äispä on tullu hulluks. Se on alkanu hulluna lenkuroimaan nimittäin. Ehkä se suivaantu siitä kun mä sanoin että se on välillä ihan nahjus ja nuhjake ja se tuli sitten kostoksi hulluks. Se lenkuroi ihan liikaa mun mielestä. Ei siinä mitään jos se yksinään lenkurois, mut kun se pakottaa mutkin mukaan sen hullupuuhiin ni se on vähän liikaa. Mun mielestä on ihan ookoo lenkuroida kesällä, ku on lämmin ilma eikä palele yhtään, mut tälleen keskellä talvee ku on kylmä ja varpaita palelee kokoaika ni lenkuroiminen on ihan yliarvostettua. Paitsi metässä.

Ja jotain hyvää on ollu äispän lenkurahullussa, nimittäin me on käyty ihan uusissa metissä. Niissä metissä oon saanu juosta ihan yksin, ihan ilman äispää ja narua! Vähänkö huippuu! Mä oon viipottanu menemään ihan villinä siellä, ku metässä juokseminen on ehkä yks mun maailman parhaita asioita. Aina välillä pitää jäädä oottamaan äispää kun se joskus kompuroitselee siellä metässä, mutta sitten voi taas viipottaa.

Nyt se taas kopistelee lenkurakamppeita tuolla, pitää ehkä luikahtaa johonki piiloon jos se ei sit vaikka löytäis mua. Muuten joudun taas tonne kylmään ja märkään. Brrr…


Pöösönal treinöör

Mä oon alkanu mun äispälle henkilökohtaseks jumppavalmentajaks eli pöösönal treinööriks niinku bostonissa sanotaan. Jumppaaminen on sellasta kun eka pompitaan hirveesti ja huidotaan ja sit mennään lattialle ja ähistään. Yleensä äispä karkaa muualle jumppaamaan mut joskus se jumppaa kotona. Sillon mä oon sen valmentaja eli valkku eli koutsi. En mä siitä hyppimis- ja huitomisvaiheesta niin piittaa, sillon mä yleensä meen peiton alle ja valmistaudun valmentamiseen pikkupäikkäreillä. Mutta sit kun tulee se ähistelyvaihe lattialla ni sillon mä meen aina valkkuilemaan siihen ja tsekkailen et mikä on meininki. Niinku vaikka voin mennä äispän jalkojen alle tarkkailemaan ettei se fuskaa. Tai joskus äsipä tekee semmosen tunnelin itestään ni mä meen sitten tarkastaan sen tunnelin. Sitäpaitsi äispän jumppailumatto on ihanan pehmee, just sopiva kuninkaalle. Mä otan kyllä paljon mieluummisti päikkärit äispän vieressä jumppailumatolla ku yksin peiton alla, vaikkapas peiton alla on muuten kivempi olla.

Mä sain muuten uuden ihan oman pedin viime viikonloppuna. Mun vanha peti oli vähän alkanu hajota kun sitä oli möyhitty niin paljon. Tää uus peti on harmaa ja pörrönen ja tosi pehmee. Se on aika hyväntuntune ni mä oon alkanu nukkuu enempi majassa nytte. Ku se on siellä majassa se pörröpeti.


Kuulumisia

Hengailua sohvalla

Hengailua sohvalla

Mä sain äsken pesupömöt. Matot meni ihan rullalle ja sohvaki meni melkein rullalle ku mä, Onni-Salama, juoksin. Mä jou’uin masupesulle lenkuran jälkeen mut iskä ei saanu mun tassuja ees puhtaaks! Mutta pömöt tuli kummiski, jotain iloo siitäkin läträämisestä. Mua on riehuttanu muutenki kauheesti tänää ja mä sain tukkapöllyä ku huusin äispälle et ”tuu leikkii NYT!” ja revin lakanoita malliks niinku et ”kato tälleen leikitään vetoleikkiä”. Ni ei se tajunnu mun vinkkiä vaan anto tukkapöllyä siitä lakanajutusta. Ei kiva.

Me ollaan äispän kaa opeteltu vähän lenkillä olemista. Äispä on siinä jo aika hyvä eikä se enää kisko ihan kokoajan. Sit on tosi kivistä kun sillä on aina taskussa namua ja aina jos tulee joku koirakaveri vastaan ni mä saan hirmeesti herkkuja! Että jos sopii ni ilmottaisin nyt tässä että voisko kaikki koirat tulla aina lenkille samaan aikaan ku me, ja sit kävellä meitä vastaan? Mielellään vaikka ihan monta kertaa saman lenkinki aikana sopii. Sit mä saisin paljon herkkuja…. mmm……..

p.s. Me käytiin yhen toisenki kerran akiliitämässä. Sillon äispä meni tosi hyvin ja mä sain paljon herkkuja. Nyt se ei ollu ihan koko aikaa niin hirmeen hidaskaan, se äispä. Ehkä sillä on vielä mahkuja kehittyä.


Akiliitämässä

Me käytiin pitkästä aikaa akiliitämässä tänään. Oli huippuu! Mä juoksin melkein kokoajan, koska oon Onni-Salama, ja oli tosi huippuu! Äispä oli taas tapansa mukaan tosi hidas, milläköhän mä saisin siihen vauhtia? Voiks vauhtia ostaa jostain? Äsipällekin pitäis saada vähän Salamaa. Kömpelökin se on, vähän väliä se meinaa kompastuu itteensä tai esteisiin tai muhun. Voi sitä. Toivottavasti mennään uuestaan ja toivottavasti äispä ei oo niin sukka sillon! Vaikka kyllä mä siitä tykkäänki vaikka se onki vähän huono akiliitämään.


Haasteellinen elämä

Juli kerto kaikista sen elämän haasteista ni mäkin aloin sitten miettiä et mitä kaikkee mun elämässä on.

1. Kolmen kerroksen väkeä. Välillä on haasteellista löytää iskä ja äispä meidän kotonta, kun pitää ettiä kolmesta kerroksesta ja ne voi olla ihan minkä tahansa nurkan takana piilossa. Välillä en meinaa löytää niitä ollenkaan ennenku sit löydän.

2. Inhokki-tossut ja -puvut. Talvella on haasteellista mennä ulos kun pitää pukee kamalasti päälle. Äispä pakottaa mun päälle inhokkitossuja ja inhokkipukuja. Mä en pidä niistä ollenkaan ja se tekee olemisesta haasteellista.

3. Ei haukku haavaa tee. Joskus on TOSI haasteellista muistaa asioita. Niinku vaikka sillon kun meillä on joku hirveen kiva riehumisleikki menossa ni mä meinaan vahingossa vähän hammastella. Mä en sillon aina meinaa muistaa et ihmiset on heikkoa tekoa.

Juli pyysi mua kanssa tekemään jotain haasteellista. Mun piti ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se teille ja selittää se kanssa. Kävi aika säkä eli Onni, kun nimittäin se neljäs kansio oli Mun oma kansio! Tässä on se kuva:

Tyyne on suosittu!

Tyyne on suosittu!

Te ootte kyllä nähny tän kuvan jo, kun se on ollu täällä mun lokissa ennenki. Siinä kuvassa on suosittu neiti Tyyne sekä Turon ja mun päät. Me Turon kanssa tuijotettiin Tyyneä kun Tyyne hyppi ja pomppi ja vinku. Mä oisin kanssa halunnu mennä hyppimään ja pomppimaan mut äispä ei antanu. Se sano että Tyyne voi mennä rikki jos mä meen sen kanssa pomppimaan. Ni sit me vaan jouduttiin Turon kaa kattomaan kun Tyyne hoiti kaiken pomppimisen. Ei Turo ois varmaan ees halunnu pomppia mut mä oisin halunnu.

Mä lähetän tän samaisen, kuvatiedoston neljännen kansion neljäs kuva selityksineen, haasteen yhelle Morselle, Titi-Uulle ja toiselle Morselle. Mä en keksi neljättä enää ku Juli lähetti jo mun muille blogikavereille tän jutun.

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Karu totuus, osa II

Mä kävin eilen uuestaan mummulassa ja ne pikkuihmiset oli lisääntyny! Nyt niitä oli 2!! Se toinen sai vaan olla kaikkien  sylissä ni mua otti päähän. Ei mua paljoo ottanu, vähän vaan. Olisvat laskeneet sen alemmas ni mäkin oisin nähny et onks sillä jotain syötävää! Mä yritin mennä kattoo lähempää kun se oli Mummun sylissä, mut en mä nähny mitään syötävää, ni mä ajattelin sit viedä sen sukan. Mut äispä suuttu ihan hirveesti, ihan kohtuuttomasti mun mielestä. Relaa nainen! Sehän oli vaan yks sukka! Mummu sano että kyllä se vieläkin tykkää musta vaikka niitä pikkuihmisiä onkin siellä. Ja että oon mä vieläki sen kulta.

Mä sain illalla kotona niin kovat pömöt et meinas pöytä kaatua ja tavarat lenteli vaan! Sit mä törmäsin netin johtoon kun se oli jätetty lojumaan keskelle lattiaa. Siinä vaiheessa kun netti meinas lentää lattialle ni äispä huusi mut jäähylle. Mut oli hullu pömötys!!


Karu totuus

Mut on ehkä syrjäytetty.

Me lenkuroitiin tänään äispän kaa Mummun ja Papan luokse. Ulkona oli niin kylmä et en mä olis oikeestaan halunnu lenkuroida mihinkään, mut kyl aina mummulaan voi mennä. Ja mä juoksin melkein koko matkan. Oisin juossu kovempaaki, mut äispä hidasteli ja laiskotteli perässä, ja sitä on tosi raskasta vetää kun se pysähtelee koko ajan.

Mummulassa oli ylläri; pikkuihminen. Ja sillä oli leipää. Mä oisin halunnu sen leivän mut mä en saanu mennä lähellekään sitä tyyppiä. Se vaan hengaili mun Mummun ja Papan kaa koko aika ja mä en saanu mennä niitten luokse. Ja sit mulle selvis se karu totuus; se pikkuihminen on syrjäyttäny mut. Mummu sano että ”Mummun kulta” ja se puhu sille pikkuihmiselle! Mä yritin mennä Mummun luokse mut äispä ei päästäny ja mä huusin Mummulle että ”MÄ olen sun kulta! MÄ! Mä oon täällä!”. Pappa kävi mua välillä rapsuttaa mut mä olin kumminki vähän kiusaantunu tästä uudesta käänteestä.

Ei se pikkuihminen huono juttu oo, päinvastoin. Mä sain siltä leipää ja piparia, nam. Mut kyllä mua vähän harmittaa jos mä en enää ookaan Mummun ja Papan kulta.


Iskä hukassa

Mun iskä unohti tulla yöks kotiin. Se ei tullu vaikka mä kuinka ootin ja ootin oven luona ja tuijotin ovee ja ikkunaa. Mä olin huolissani vähäsen et se on hukkunu, mut sen ääni kuulu illalla jostain ja sano että ”Onni älä huoli, oon Oulussa.” OULUSSA!! Helka asuu Oulussa!! Onko iskä menny Helkalle kylään? Miksei se ottanu mua mukaan? Millon se tulee takas? Kai se tulee takas?


Pitkä pimento

On ollu tosi pitkä pimento. Ei siks että meille olis tullu Netti Pimento kylään, vaan siks että oltiin ekana pitkään reissussa ja sitten ollaan oltu vaan melkeen mitään tekemättä kotona. Äispä on ollu vähän laiska ja mä oon ollu vähän väsyny. Siellä reissussa oli sillon niin älyttömän huippua ni musta oli ihan pölöö tulla kotiin. Ku siellä oli aina kavereita ja varsinki Turo ja paljon porukka. Ja sit me tultiin kotiin ja täällä ei ollu ketään kavereita paitsi Retku, mut ei sen kanssa voi ees leikkii. Mulla oli kauhee ikävä Turoo. Mä tulin ihan surmeelliseks ja apeaksi vähäks aikaa ku me oltiin vaan kotona iskän ja äispän kaa.  Mun korvatkin meni ihan nuupolleen ja mä vaan murjotin ku ei huvittanu mikään. Onneks ei tarttenu olla kauheen kauaa surmeellinen kun sitten meillä alko taas käydä vieraita kyläilemässä.

Nytkin on ollu tosi vilkasta, kauheesti kyläilijöitä niin paljon et mulla on ihan väsy jo. Ekana tuli kaukamummolasta Kosti ja sen ihmiset ja ne tuli yökylään. Mä sain nukkuu iskän ja äispän sängyssä! Sit tuli lähimummolasta Mummu ja Pappa mut ne ei ollu yötä. Oli hyviksiä ruokalemuja ja mäkin sain maistaa myöhemmin niitä herkkuruokija. Harmi vaan et vaikka mun suu tykkäs niistä ni mun maha ei. Sinne meni herkkuruoka! Sitten ku kaikki muut kyläilijät oli jo lähteny ni me käytiin vähän päikkäreille iskän kaa. Mut meille tuliki lisää vierailijoita melkeen heti! Nyt mä oon jo ihan väsy ni mä käyn nukkuu vaikka meillä on vieläki vierailijat. Onneks mä oon hyvä nukkuja. Huooooooooaaaaaaaaaauuuuuuuuuuh! … zzzzz… zzzzz…


Jouluiloa!

Mä oon levittämässä jouluiloa täällä Kostin luona nytten, mutta oon käyny muuallakin. Sillon ennen ku tultiin tänne ni olin Turolla, ja sitä ennen kävin kanssa mummolla ja papalla. Siellä mä vaan levitin jouluiloa sinne rappukäytävään kun ne ei avannu ovea vaikka me rinkutettiin kelloa monta kertaa. Hmpf, kummallista. Mä oon kanssa jättäny viestejä ulkona ollessa että ”Sika(sipsi)rikasta joulua kaikille!” ja ”Kinkuntuoksuiset jouluterveiset Onnilta!”. Yhen aidan takana asuu yks koira mut se ei ollu pihalla sillon ku mä kävelin sen ohi eilen ni mä kirjotin sillekin jouluterkut siihen aitaan ”Hyviksintä joulua toivoo Kuningas-Onni”.

Joulu on parasta! Jouluna tavisnapoissakin on herkullista kinkunrasvaa ja sillon saa ihanaisia joulupaketteja! Mä sain tosi monta pakettia äsken, paljon enempi monta ku äispä. Mä sain hyvän pallon ja hyvän toisen pallon ja 2 herkkujuttua. Toisen pallon ja toisen herkkujutun mä söin jo. Sitten mulla on kotona yks herkkuluu ja yks peli, ne mä sain iskältä ja äispältä eikä me tuotu niitä tänne mukaan ettei Kostille ja Turolle tulis paha mieli.

Joulutervehdys mun kavereille!

Joulutervehdys mun kavereille!


Päivystäjä

Mä en oo kirjottanu pitkään aikaan kun äispä on ollu kovasti kiireinen ja mä vähän kiireinen. Nytkin mulla on työt kesken. Mä oon päivystäjänä keittiössä kun siellä tuoksuu hyvälle. Meiän keittiössä ei yleensä haise erikoiselle, mutta nyt haisee tosi hyvälle. Ja mä tiiän mikä siellä haisee: piparin haisu! Äispä leipoi pipareita ja mä olin apumiehenä siinä, autoin syömällä niitä pipareita ja taikinamurusia mitä putosi maahan. Piparit on hirmeen hyviä!! En ollu yhtään tienny että on niin hyviä kun piparit! Nyt mä meen takas vahtimaan niitä.

P ja S, nyt mun pihalla ja ulkona muutenki on taas älyttömän paljon lunta. Mä pömötin tänään lenkillä melkeen koko matkan ja äispä meinasi suuttua kun sen käsi meinasi irrota.


Kiireisiä aikoja

Hirveen kiireistä on ollu viime aikoina, niin kiirusta et en oo ehtiny ees väliraportteja jättää tänne.

Mä kävin jo ajat sitten kahessa kylässä; Turolla ja Kostilla. Me tehtiin kaikkee normaaleja syksy-juttuja, juostiin pihalla lehtien seassa, syötiin luuta, taisteltiin narusta ja kepeistä ja käytiin syksylenkuroilla.

Mä oon kanssa käyny akiliitämässä taas. Me mentiin putkee ja hyppimistä ja mä olin siinä ihan ässä. Äispä vaan vähän mokaili ja huito mihin sattuu ja mä menin ihan sekasin että mitä sä nyt oikeen haluut ja että lakkaa nyt huitomasta siinä. Mä näytin sille et kyllä mä osaan ihan itekseenki ja mä menin putkesta ja hyppäsin kolme hyppyä ihan ite. Mä oon SUPERnopee ja huippuhyvä. Äispä on sekava ja hidas.

Korson Kovimmat Kundit

Korson Kovimmat Kundit

Sitten mä sain yllätysvieraita. Yks päivä äispä tuli töistä ja me mentiin kiireesti ulos. Just kun mä pääsin mun heinäapajille ni äispä sano että nyt tuli kiirus ja me juostiin kotiin. Ni arvatkaa olinko vähän että ”hä?” kun meiän takapihalta tuli Turo ja Jenska-täti!! Mä en eka heti tajunnu et se oli mun Turo, ni varmuuden vuoks heitin pikku kunnioittavat kumarrukset kehiin. Mut sit kun se tuli lähemmäs ni mä tajusin et sehän onkin MUN Turo ja sit me alettiin riekkua. Mä näytin sille kaikki mun remuamispaikat ja ikkunakyttäyspaikan ja mun puiston ja mun lelut. Turo oli vähän outo kun se ei halunnu mennä rappusia kun ylöspäin vaan. Se meni aina alakertaan ulkoa kun se ei halunnu mennä portaita. Aika outoo, sehän ois ollu paljon lyhyempi matka mennä sisältä.

Oon kanssa käyny siellä uudessa akiliitopaikassa leikkimässä pupua ja saamassa nakkia ja juustoa. Se oli vaan silleen mälsää et en saanu ollenkaan mennä niihin akiliitohommiin vaikka oisin halunnu. Siellä oli ihan erit kaverit ku aikasemmin ja me temppuiltiin vaan ilman niitä akiliitovermeitä. Ei siinä mitään, kyllähän mä voin pupua leikkii jos vaan nakkia ja juustoa riittää. Mä oon nykyään jo aika hyvä pupu.

Sitten mulle kävi vahinko eilen. Mä olin ihan rauhassa nukkumassa mun päikkäreitä kun äispä ja ispä oli töissä. Yht’äkkiä mun mahasta kuulu ”kur”. Sitten sieltä kuulu ”mur” ja sattu. Ja sitten tuli ”kurmurkur” ja mä pomppasin pystyyn. Yritin murtautuu pois sieltä keittiöstä mut en päässy kun siinä oli se typerä aita, ni en päässy mitenkään pihalle. Ja sitten tapahtu vahinko. O-ou. Suoraan keittiön matolle. Mä pystyin vähän pidättelemään vielä siihen asti et äispä tuli, mut sit piti heti päästä ulos. Onneks äispä oli hetkellisesti nopee ja tajus mun hädän ja me kiidettiin pihalle. Sitten äispä piti matonpesujuhlat kylppärissä. Mä katoin vierestä ja maistoin vaahtoa. Oli ihan ookoo.