Oma posse

Isomummula on paikallaan

Mä tiiän sen koska mä kävin kattomassa sitä ja isomummua ja isopappaa kanssa samalla. Siellä oli kyläilemässä paljon kaikkee muitaki tuttuja, niinku mummu ja pappa ja yks pikkuihminen. Isomummula on huippu paikka kun siellä voi juosta ihan kauaskin ja silti olla omalla pihalla. Mä kävin kans kattomassa naapureita ja tutkailemassa metsää. Isomummula rules.

Iskä pyydysti vedestä saksiniekkoja ja mä olin kanssa siinä mukana vähän niinku apumieskoirana. Pappa jätti vahingossa yhen saksiniekan siihen rantaan ni mä otin sen ja vein sen pihalle. Mä aattelin et se vois olla mun lemmikkikaveri, mut se saksikaveri ei ollukaan samaa mieltä. Se alko sätkiä kamalasti ni mä vähän tassutin sitä silleen et ”ootkos nyt siinä kunnolla”. Mut se ei vaan rauhottunu ollenkaa vaan jatko sätkimistä, ni mä tassutin sitä lisää. Mun mielestä sen olis pitäny rauhottuu mut se rupes ilkeeks ja puri mua varpaasta! Ilmeä saksiniekka tympäle!

Mä sain siellä kanssa kaikkee kurmee-ruokia. Kurmee-ruoat on sellasia hienoja ja SUPERhyviä ruokia, just sopivia kuninkaille ja muille SUPERkoirille. Mä söin isomummun tekemiä lihipullia ja perunankuoria ja sieniä ja hyviä heiniä ja käpyjä ja pikkuihmisen ruokaa ja puuroa ja karkin ja sipsua. Ja ruoan kanssa mä join saksiniekkojen vettä niitten kupista. Sopivaa ravintoa kuninkaalle, sanon minä.


Taas hylkeilyä ja poikien iltaa

Äispä teki sen taas. Se pakkasi tavarat ja lähti reissuun ilman mua. Mä jouduin jäämään kotiin, mut onneks iskäkin jäi mun kanssa. Onneks äispä unohti senkin ni mun ei tarttenu olla yksin kotona. Me enimmäkseen pötköteltiin, juteltiin poikien juttuja, katottiin telkkaria ja saunottiin.

Mäkin haluun

Mäkin haluun

Kun äispä tuli kotiin ni se haisi taas Turolta ja Kostilta ja yheltä vieraalta tutulta haisulta. Mä tutkin sen tavarat tosi tarkkaan ja sit mä sen keksin. Se oli käyny Sulon luona! Meinaako se vaihtaa mut Suloon?! Toivottavasti ei meinaa. Mä haluun olla mun äispän kaa enkä haluu vaihtua mihinkään toiseen kameliin.

Mun pitää alkaa pitää äispää silmällä paremmin ettei se enää karkaile reissuille ilman mua. Tää alkaa mennä jo liian pitkälle… Omia salaisia reissuja ja treffejä mun kavereitten kaa ilman mua… Ei käy.

Sulo

Sulo


Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä

Äispä on ollu ihan liikaa töissä sen jälkeen kun se alko taas käydä siellä. Mä kyllä arvasin että ei siitä hyvä seuraa kun se meni sinne taas. Mä en oo päässy kirjottamaan tännekään kun äispä vaan tekee töitä ja joskus se tekee töitä sittenki kun se tulee kotiin. Tai sitten joskus se on niin väsyny kun se tulee kotiin, että me otetaan heti pienet kotiintulopäikkärit yhessä, niinku tänäänki. Kaiken tän töissä olemisen lisäks se lähti viikonloppuna reissuun eikä ottanu mua mukaan! Mä menin vaan pahaa aavistamatta mummulaan hengaileen ja sit kun mä tulin sieltä kotiin ni äispä ei ollukaan kotona. Ja kun se tuli niin se haisi Turolle ja Kostille ja reissulle. Mä oisin mököttäny sille muuten mut kun mulla oli ollu jo liikaa ikävä niin piti vaan halia ja pussailla.

Tänään me onneks mentiin mun omaan puistoon niitten päikkäreitten jälkeen. Mun puistossa oli mun tuttu tyttöystävä Nala ja mä liehittelin sitä koko ajan. Sillä oli toinenkin kilpakosija mut mä sanoin sille Isolle-Tosi-Mustasukkaiselle-Lukalle että tää on mun mimmi, mee pois. Se meni pois mut kävi aina välillä tökkimässä mua kiusaks. Äispä sano et mä olin tosi (tyhmän) rohkee kun uskalsin sanoo sille Lukalle niin, vaikka se Luka oli äispän mielestä 6 kertaa mun kokonen. En kyllä usko, mä oon kanssa aika iso. Onneks oon kunkkukin ni tollaset tilanteet ratkee ku itsestään. Oli se hyvä että mä vähän kävin ojentamassa mun alamaisia siellä puistossa ettei ihan pääse meininki ryöstäytymään tassuista.

p.s. Helka ja Wappu: mä oon kanssa löytäny yhen biitsin meille missä voidaan hengailla hylkeinä. Mulla on sieltä kuviakin, laitan ne tänne kunhan äispä rauhottuu taas hetkeks joku päivä.


Hylkeeksi rupeeminen

Hylkeeksi rupeeminen on nyt selkeesti tapetilla kun Helkakin on sitä joutunu harkitsemaan ja nyt minä kanssa! Eilen äispä heräs TOSI aikasin ja alko touhottaa ja vei mutkin siinä samalla väkipakolla ulos vaikka mä yritin näytellä nukkuvaa. Mä en tykkää herätä aikasin vaan nukun mieluusti pitkään ja mielellään peiton alla. Ulkona ehtii sit käydä iltapäivän puolella, ei sinne oo mikään kiire. Mutta nyt oli, äispä sano että oli kiire. Eikä mikään telkkariohjelma alkanu tai menty saunaan tai rillattu, vaan äispä lähti ja jätti mut kotiin ihan ypönä!

Äispä teki keittiöön mulle sellasen temppuradan mun majasta ja aidasta ja pahvilaatikosta ja mä sain mennä sinne. Sit se heitti mun nameja sinne lattialle ja sano heipat ja meni. Mä olin ihan että hä? Me ollaan äispän kaa hengailtu koko kesä yhessä niin mä aattelin et se varmaan ehkä vaan unohti mut, että jos sille tuli vaikka joku aivokatkos. Se katko kesti aika kauan kun iskäkin ehti tulla kotiin ekana ja äispä ei tullu kun vasta hirmu pitkän ajan päästä. Ja tänään sitten selvis että ei se mikään katkos ees ollu kun äispä teki sen tempun taas! Se heräsi ihan liian aikasin ja vei mut väkisin lenkille ja sit taas lähti. Mä menin vielä köllimään iskän viereen makkariin mut sitten iskäkin lähti ja mä menin taas mun temppuradalle keittiöön.

Tää tarkottaa vaan yhtä asiaa: ne on alkanu taas käydä töissä. Mä jo ehdin luulla et ne on tullu järkiinsä ja lakannu kokonaan käymästä siellä pölöpaikassa, mut näköjään ei. Mun täytyy nyt varmana rueta sit hylkeeksi kun mua aletaan näin järjestelmällisesti hyljeksiä. Huoh. Hylkeen elämä on raskasta.


Reissutarinoita 1

Nyt ei oo ollu kuumisluumis enää pitkään aikaa mut äispä on ollu ihan pölö eikä oo ollu mun kirjurina ni en oo saanu mun reissutarinoita tänne vieläkään. Nyt kun se kerranki istuu paikallaan hetken ni nyt mä kyllä kerron juttuja.

Pauka-Onni

Pauka-Onni

Me mentiin äispän kanssa junamatkalle ja junassa oli kuumis. Siellä oli kameleitaki mut ei niitä saanu moikkailla, junamatkalla ei ikinä saa. Sit mä vaan kaukaa moikkailen ja huutelen niille terkkuja kun ei saa mennä läheltä moikaa. Junamatkan päässä oli Turo ja Jenska-täti, ja sitten me mentiin Turolle. Me alettiin möyhytä ja kaikki menikin ihan kivasti aluks. Sitten illalla mua alko kutittaa ihan sikana! Mä laahasin itteeni pitkin seiniä ja mattoja ja äispä ihmetteli että mitä mä oikein pelleilen. Mut en pelleilly, kutitti ihan sikana! Sit se tarkasti mut ja mä olin ihan Pauka-Milla. Vaikka en kyllä ollu, kun en oo tyttö, olin ehkä Pauka-Onni. Se Pauka-Onni tarkottaa sitä että on möykkyjä joka paikassa hirmeesti ja kutittaa ihan sikana. Mulle tuli läähätys ja paha mieli ja mä menin pöydän alle. Sitten mä sain maksamakkaraa ja se varmasti autto koska kutitus ja Pauka meni pois. Sitten mä nukuin äispän vieressä yöllä.

Halitankin täyttö käynnissä

Halitankin täyttö käynnissä

Yhtenä päivänä me lähettiin reissumatkalle Turon ja muitten kanssa. Me mentiin Turon autolla ajelulle ja me jouduttiin olemaan siellä kontissa ja siellä oli vähän tavaroita. Turo meinas litistyä yhesä mutkassa niiden tavaroiden viereen, mutta onneks ei ihan kokonaan litistyny. Meillä oli kuumis ja ikkunat oli ihan sumussa ku me yritettiin tsiikailla maisemia. Sitten kun luukku aukes niin me oltiinki tultu mökille! Ja iskäkin tuli sinne, mä näin sen ikkunasta kun se tuli ja mä huusin sille että ”täällä mä oon, täällä ikkunassa, kato tänne iskä!”. Ja se katto ja se vilkutti mulle ja sitten se tuli sinne. Mökillä oli vesisade ja mä en eka ois halunnu mennä sinne sateen alle. Mutta sitte ku Turo meni kokoajan ni munki oli pakko mennä ja mä kastuin. Välillä mua paleli ihan sikana ja piti käyä sisällä lämpiämässä ja sylityttämässä. Munkin halitankki tyhjenee aika usein niinku Tahvonki, sellasta se on kun on SUPER-koira.


Lääh ja puuh

Ootte varmaan taas ihmetelly että mitä on tapahtunu kun en oo sanonu mitään pitkään aikaan. No, mä en voinu kun oltiin reissussa taas, tosi kauan oltiin. Mä melkein jo unohdin mun kodin kun oltiin niin pitkään. Luulin et oltiin muutettu Turon luokse asumaan, muttei oltukaan vaan tultiinki takasin omaan kotiin. Mulla on aika paljon reissutarinoita mut nyt en vielä pysty jaksamaan niitä kertoa, kun on niin hirveen kuumis. Mä en jaksa ees syyä enkä melkein mitään muuta tehä ku nukkua kun on vaan kokoajan nuuppo olo. Mä kerron reissutarinoita ja pistän kuviankin sitten kun loppuu tää kuumis.

Terveisin,

Hottis-Onni

p.s. kukaan ei vastannu meidän video-ongelmaan ikinä, tyhmää.


Reissujen Reissu!

Mä olin SUPER-reissulla eile ja tänää! Ette kyllä ikinä arvaa missä mä kävin… MÄ KÄVIN KESÄMUMMOLASSA!!!

Kumpi on kumpi?

Me lähettiin eilen reissuun ja mä vaan nukuin ku mä aattelin ettei me kuitenkaan mennä mihinkään kivaan paikkaan ku ollaan vaan käyty kauheen paljon kaupoissa ja pysähdelty niissä. Mut mepäs mentiinki Kesämummolaan!! Kerran kävi niin et kun oltiin menossa Kesämummolaan ni eksyttiin ja sieltä eksyksistä löyty mun veli. Ja niin me eksyttiin nytkin, JIHUU!!! Me eksyttiin mun Otto-velin luokse ja mä haistoin heti sen lemustuksia kun tultiin sinne ja aloin hoputtaa iskää ja äispää et ne menis nopeempaa. Ja pim pom ovi aukes ja sieltä tuli Otto-veli!!! Jihuu!! Me mentiin heti pihalle nuuskimaan ja vaihtamaan kuulumisia. Eka meillä meni kyllä hetki ennen ku me saatiin selvitettyä tää kuninkuus-aspekti, kun Otto ei tienny et mä oon Kuninkas ja se yritti mua pomottaa siellä. Mut sit me oltiin kameleita ja nuuskittiin sen pihaa yhessä jonokävelyllä. Oton äispä anto meille

Vähän jänskättää tää veneily...

Vähän jänskättää tää veneily...

herkkutikut ja me syötiin ne tosi nopeesti, huips vaan. Äispä sanoo et me ollaan kyllä ihan samiksia Oton kaa kun me tehään kaikki jututki samalla tavalla.

Sitten sieltä Otto-velin luota me mentiin Kesämummolaan ja siellä oli Mummo ja Pappa! Papalla oli pärinäkone jolla se suritsutti siellä pihalla ja mä vähän seurailin sitä et mikä on meininki, mut ei sillä sit mikään meininki ollukaan. Mummolta oli lähteny tossuista loputkin karvat, ne karvat mitkä niihin jäi vielä viime kesänä kun mä niitä pöllytin. Niissä tossuissa haisi joku pikkukoira, se oli varmaan käyny niitä Mummon tossuja pöllyttämässä. Mä toimin Papan apurina lintukoirana siellä, kun siellä oli kauheesti lintuvihulaisia. Mun tehtävä oli juosta ympäri rantaa ja pelotella niitä vihulaisia, ja sitten ne lensi karkuun. Mä olin tosi hyvä lintupelottelija.

Me käytiin pitkällä veneretkellä äispän ja iskän kaa. Mulla oli mun uimisteluliivit päällä ja mä sain istuu äispän vieressä. Mulla oli eväänä mun herkkunameja. Välillä mulle tuli vähän kylmä mut se meni ohi kun tultiin pois veneestä. Arvaatkaa missä muussa jutussa tuli kylmä? No uimisessa. Mä kävin uimassa kun iskä pakotti ja mä melkein kuolin. Se laituri oli liian korkee

Piilomainontaa...?

enkä mä päässy siihen mitenkään, mut sit iskä pelasti mut enkä mä kuollukaan. Sit me saunottiin yhessä tosi kauan. Mä meinasin eka et mä mökötän kun se pakkouimistelu oli niin pölö temppu, mut sit mä sain rillimakkaraa ja vähän sipsua ni en viittiny enää mököttääkään. Ja lopuks pääsin iskän ja äispän viereen nukkumaan ni ei enää harmittanu yhtään. Aamulla mä vähän kiusasin Mummoa ja leikin äispän kaa rispeellä ja otin yhet päikkärit, ja sit me jo lähettiin autoilemaan. Mä otin kanssa autossa toiset päikkärit ja kun heräsin ni oltiin jo kotona. Vitsi mikä Reissujen Reissu!!


Jätskireissulla

Me oltiin äispän kaa äsken jätskireissulla. Jätskireissu on semmonen kun mennään autolla ja viedään eka iskä työpaikkaan ja sit mennään kauppaan ja odotetaan autossa ja äispä tuo jätskin ja syyään se yhessä takapenkillä ja joka paikassa on jätskiä ja se on hyvää NAM! Sit jätskireissuun kuuluu myös se että mennään puistoilemaan vähäsen ja sen jälkeen haetaan iskä pois työpaikasta ja mennään toiseen kauppaan oottamaan autossa ja sitten kotiin. Mä nukuin melkistä kokoajan paitsi tietty sillon en nukkunu kun söin jätskiä ja puistoilin ja tarkkailin kun ispä meni ja tuli. Mutta muuten nukuin. Mä oon ihan väsypeikko kun oltiin niin rankassa reissussa että ei meinaa jaksaa millään.


Lintulammelle = Ankkalammelle

Me ollaan kyl Helkan kaa melkein samiksia, kun meillä molemmilla on omat lammelle-lenkurat. Helkalla on Lintulammelle ja mulla on Ankkalammelle, ja koska ne Ankat on lintuja niin munkin lenkura on niinku lintulammelle! Mä oon nähny niitä lintuja siellä Ankkalammelle-lenkuralla. Välillä ne hengaa vedessä ja välillä ne hengaa siinä veden vieressä, ja sit joskus kanssa ne hengaa ilmassa. Musta se ilmassa hengailu ei oo reilua ja sillon ne muuttuuki lintuvihulaisiksi. Miten mä muka voin jahdata niitä jos ne lähtee ilmaan?! Onko reiluu?! EI oo sanon mä, koska mä en pysy ilmassa vaikka mä kuinka hypin.

Joskus mä yritän jahistaa niitä kun ne hengaa siinä veden vieressä, mut ei äispä anna. Mä yritän sit vaan tuijottaa niitä niin et ne säikähtää. Sekään ei kyllä yleensä toimi, kun ne vaan tulee lähemmäs kattomaan et ”kukas toi komea uros on”. Mä en myöskään saa mennä sinne veteen hengailemaan, ei äispä anna sitäkään. Tälleen mun kuninkuutta rajotetaan!! Mitään kivaa ei saa ikinä tehdä! Älä jahista lintuja. Älä mee Ankkalampeen. Älä vedä. Älä hae vessapaperirullaa vessasta. Älä kiipee pöydälle. Älä vie sukkaa jalasta. Älä mee yksin ulos etuovesta. Älä pure. Älä hypi. Älä tuo sitä luuta sohvalle. Älä Älä Älä. Relaa mutsi vähän, ennenku saat jonkun halvauksen! Sitäpaitsi mähän oon ihan SUPERihana ja paras, kattokaa nyt tota kuvaakin! Miten MÄ muka voisin tehdä jotain väärää…?


Kesämiehen kesäblogi

Mäkin päätin laittaa mun kesämies-kuvan tohon ylös kun Julikin oli laittanu kesätyttökuvan sen blogiin.

Me on taas äispän kaa vaan hengailtu tänään, ihan normaalipäivä. Aamulla tosi aikasin äispä lähti johonkin ispän kanssa mut tuli pian takasin ilman iskää. Normaalia. Sit me jatkettiin äispän kaa unia vielä aika kauan, mä nukuin sen peiton alla kun iskä ei ollu kotona. Normaalia. Sit me herättiin ja syötiin. Normaalia. Sit me mentiin ulos lenkuroimaan ja jouduttiin sellasiin paikkoihin missä ei oltu ennen käyty. Sekin on nykyään normaalia kun ei me olla vielä ehditty kaikissa paikoissa käydä.

Lenkuran jälkeen me hengailtiin pihalla lämmössä. Mä puutarhuroin vähän sitä aitaa kun ei iskä ja äispä oo saanu aikaseks. Mä otin pari oksaa pois siitä yhestä kohtaa että näkisin paremmin Annan pihalle. Äispä ei tykänny mun tarhuroinnista ja se ruiskutti mun päälle vettä, varsinkin sillon kun mä luulin sen varvasta isoksi oksaksi. Ihan turhaa mun mielestä suuttua tollasesta jutusta, mitäs tunkee varpaansa jokapaikkaan!

Kun me oltiin loikoiltu pihalla tarpeeks kauan, me lähettiin ostoksille. Me käytiin mun suosikkikaupassa, siellä mistä saa leluja ja herkkuja. Tää oli kyllä eri suosikkikauppa kun aikasemmin, mut ei se mua haittaa. Pääasia että saa leluja ja herkkuja. Äispä toi mulle sieltä keksejä ja lelun. Se lelu oli keltanen kumikoira, ehkä se on keltanenkuminoutaja. Se piipitti mulle ärsyttävästi ja mun piti möyhentää sitä ihan tosissaan pari tuntia että mä sain sen vaikenemaan! Mä sain jo osan täytteistäkin ulos siitä, että tää päivä on kyllä menny ihan hyvin siltä osin. Välillä me otettiin sen keltasenkuminoutajan kanssa vähän lepiä, kun ei kumminkaan kokoaikaa jaksa taistella. Lepin jälkeen taas taisteltiin hulluna ja nyt se ei enää piipitä mulle yhtään kun se tietää että mä oon kunkku.


Maailman hitain lenkura

Mä sain tänään lahjan. Eka mä aattelin et ”jee, mulle mulle mulle!”, mut sit selviskin et se ei ollukaan mitään syötävää. Lahja oli uudet valjaat. Mä en kyllä tarttis uusia valjaita kun mulla on ihan hyvät valjaat muutenki, kiitos vaan. Mut äispä vaan silti osti uudet ja teki kyllä huonot kaupat, kun ne on kyllä PALJON huonommat ku ne vanhat. Vanhat on hyvät ja hienot ja ne menee just hyvin tosta eestä silleen, et jos äispä hidastelee lenkuralla ni mä voin avittaa sitä tulemaan vähän nopeemmin. Mut nää uudet valjaat on ihan kamalat. Ne ei meekään tästä eestä vaan ne meneekin jalkojen välistä, mikä ei vaikuttanu aluks ollenkaan pahalta. MUTTA! Paha. TOOOOOSI paha. Jos äispä hidastelee ja mä yritän taas auttaa sitä, niin JAIKS ja AUTS ja IU!! Muhun sattuu ja se on niitten tympäle-uusien-valjaitten vika! Oisitte nähny meiät tänään lenkroimassa tuolla! Me mentiin niin hitaasti et Retkukin ois menny lujempaa ku me! Äispä sanoo että se ei vielä pääse lujempaa kun vielä on kipua, elikkä selvästi mun pitää taas hoitaa sitä että se alkais kävellä nopeemmin. Kun mä oon kato syntyny vauhti kallossa ja rakettibensaa suonissa ni mun pitää päästä menemään lujaa! Mua hävettää ku äispä hidastelee tolleen… Mitä muutkin aattelee…


Eetterissä!

Mä oon täällä taas! Vihdoinkin mä pääsen kertoilemaan kaikkia mun juttuja, koska mulle on tapahtunu vaikka mitä sillä aikaa kun oltiin pimennossa!! Mä oon nukkunu aika paljon ja syöny kans aika hyvin, ja saanu sikasipsejä ja  pömöttäny pihalla ja vakoillu naapureita ja keksiny uuden Kuninkas-makuupaikan, ja käyny puistossa ja elvistelly, ja syöny makkaraa pihatalkoissa ja vappujuhlissa, ja käyny kylässä naapurissa ja käyny iskän kaa lenkuralla ja kokeillu luomukasvisruokavaliota omalta pihalta ja syöny grilliruokaa ja syöny grilliharjaa ja toiminu vessapaperinnoutajana ja pötköttäny sängyssä ja pötköttäny sohvalla ja pötköttäny toisella sohvalla ja SUPERpömöttäny pihalla ja käyny autoilemassa ja eri kauppojen pihoilla ja stailannu mun ruokakupin ja ottanu aurinkoa. Oon mä tehny kaikkee muutaki, mut siinä oli nyt muutama esimerkki.

Kaikkein eniten mä oon kuitenki hoitanu äispää. Äispä oli tosi kipeenä, ei se nyt enään oo kauheesti kun mä hoisin sen, mut sillon kun se oli tosi kipeenä ni mä olin sen henkilökohtainen hoitaja. Iskä sanoo et mä olin sisar-musta-valkoinen, mut mä en oo mikään tyttö! Mä pussailin äispää helllästi ja lämmitin sen kylmiä varpaita peiton alla, sellasta hoitajat tekee. Koska mä oon SUPER-hoitaja ni äispä on nyt jo terveempi. Me käytiin tänään ekaa kertaa yhessä lenkuralla sen kipeeksi tulon jälkeen, vaikka olikin aika lyhyt lenkura ja vähän outo kanssa. Äispän kaa on kummiski kiva lenkuroida, kun sillä ei oo kiire mihinkään.


Rojua

Iskä ja äispä on ehkä tullu hulluiksi. Meillä on yleensä aika siistiä kun äispä tykkää siitä että tavarat on paikoillaan, munkin leluja se nostelee mun lelulaatikkoon ihan jokapäivä, ja sitten mä taas levittelen ne ympäriinsä kun mun mielestä niitten paikka on ympäriinsä. Silleen ne on paljon kätevämmin esillä. No mutta, äispän mielestä ei, ja nyt se on ehkä tullu hulluksi, koska kaikki meidän rojut on ihan ympäriinsä! Mä mahdun just ja just kävelemään tuolla rojujen välissä, niin paljon sitä rojua on jokapuolella. Mun on pidettävä äispää silmällä ettei se hulluunnu ja vaikka karkaa…


Junailija

Mä junailin eilen äispän kaa sinne rivariin. Mä en kyllä mitenkään hirveesti välitä junailusta, kun se tuppaa olemaan yleensä aika tylsää. Ei saa riekkua, ei saa peuhata, ei saa laulaa, ei saa käydä henkilökohtaisesti tervehtimässä muita matkustajia… Eli ihan tympälettä. Eilen me kuitenki junailtiin sellaseen paikkaan missä oli ihan ältsin paljon ihmisiä ja niistä jotkut halusi tulla mun juttusille. Sehän passas, olipahan edes jotain tekemistä.

Meiän junailumatka loppu sinne talonvaltauspaikkaan ja iskäkin oli siellä. Ei siellä mitään uutta ollu, pari teippiä löysin ja silppusin yhen talouspaperirullan, tai oisin silpunnu kokonaan jos oisin ehtiny. Sit mä jouduin taas portin takaa kattomaan kun iskä ja äispä huiski seiniä. Ihan tympälettä olla siellä valtauspaikassa jos joutuu vaan portin takaa kattomaan kaiken maailman huiskintaa. Mä haluun lisää äksöniä!!


Vieraita koiria

Mä olin eilen lähimummulassa kylässä kun iskä ja äispä oli jossain riekkumassa. Musta se on jo ihan tarpeeks törkeetä että ne käy riekkumassa ILMAN MUA, mut tällä kertaa mentiin törkeydessä ihan uusiin svääreihin. Nimittäin kun ne tuli takas niin oli jo myöhä, ihan pimeetäkin oli jo, ja ilmassa oli kummia haisuja… nimittäin vieraan koiran haisuja!! Äispä lemusi ihan vieraalle koiralle, ja kaikkeista ultimatepahinta tässä on se, että ei yhdelle – eikä kahdelle – vaan KOLMELLE vieraalle koiralle!!! Mun piti nuuskuttaa äispää tosi tarkkaan ja sit mä sain käsityksen karmeista tapahtumista. Siellä oli tapahtunu rapsutusta ja silitystä ainakin, ja ehkä vähän pussailua kanssa. KOLMEN VIERAAN KOIRAN KANSSA!!!

Eka mä olin vähän pettyny äispän petturuuteen, mut sit mä aattelin et ei jaksa olla mökö ja pussailin äispää niin kauan et se varmasti muisti et MÄ oon sen paras kaveri. MUA äispän pitää rapsuttaa ja silittää ja MUN kanssa vaan pussailla. Ja MULLE pitää heti esitellä ne kolme koiraa koska ne oli jättäny äispän vaatteisiin hyviä tyttökoiran lemustuksia.


Remonttikoirana

Me oltiin koko viikonloppu siellä uudessa kyläpaikassa, siellä mihin me vietiin viimeks niitä rojuja. Nyt me vietiin lisää rojuja ja jäätiin sinne nukkumaanki. Iskä ja äispä oli siellä remontissa ja mä oli remonttikoirana. Remontti on sitä kun rojuja lojuu joka paikassa ja hirveesti roskia ja paikkoja menee rikki ja mihinkään ei saa koskea. Remonttikoirana oleminen oli välillä tosi tylsää, just siks ku mihinkään ei saanu koskee vaan aina tuli kauhee huuto. Remonttikoiruudessa oli kyllä se hyvä puoli että sai hyviä makusteluluita ja sai olla kaiken päivää äispän ja iskän kaa. Mut on siinä kans se huono puoli et se on tosi rankkaa, kun pitää kokoajan vahtii että iskä ja äispä tekee kaiken oikein ja mitä ne nyt tekee ja minkä se nyt laitto tonne tuolin päälle ja mikä täällä haisee. Se on tosi rankkaa.

Iskä aina valittaa että mä muka haisen kamalan pahalle joskus, mut nyt ei kyllä kannattais yhtään. Mulla meni  nimittäin ihan nenä tukkoon kun iskä haisi niin pahalle remontissa. Se haisi niin pahalle että koko kyläpaikka haisi ihan kummalliselle ja mun alko melkein päätä huimata. Meiän piti avata kaikki ovet ja ikkunat että saatiin iskän remonttilemua ulos että voitiin nukkua siellä edes.


Aarteita kylässä

Me on kyläilty tosi paljon viime päivinä, matkusteltu paljon autolla ja käyty kylässä eri paikoissa, juu nou. Me mentiin yhtenä päivänä johonkin uuteen paikkaan kylään mut siellä ei ollu ketään kotona. Me mentiin kuitenki sinne ja siellä ei myös ollu mitään pöytiä eikä sohvia eikä sänkyjä, eikä yhtään mitäänkään tavaroita! Vieraita lemuja siellä oli, ihmisten ja koirien lemuja, mä tutkin sen paikan ihan joka nurkasta joka nurkkaan. Siellä oli 3 eri lattiaa ja paljon portaita sisällä, ja mä löysin välillä kaikkee herkkuroskia sieltä nurkista ja tietty söin ne. Lähimummulan mummo ja pappakin tuli sinne kylään ja mä läksin niitten kanssa niille kylään. Mä olin siellä tosi kauan ja me käytiin papan kaa lenkuralla ja mä sain mummolta herkkuja. Sit oli melkein yö kun iskä ja äispä tuli hakemaan mua.

Eilenkin lähettiin matkalle autolla ja autossa oli paljon rojua. Me hukattiin iskän kaa äispä johonki siinä matkalla, kun se pönttöpää nousi autosta kesken matkan! Onneks se sitten löyty samasta paikasta myöhemmin, mut kyllä mä vähän huolestuin ekana. Me miehet vietiin ne rojut sinne kyläpaikkaan kun siellä ei taaskaan ollu ketään kotona. Iskä rupesi ihan hurjaks ja alko rikkoa siellä paikkoja! Mä oisin auttanu kyllä, koska rikkominen on mun erityisalaa, mutta ei se antanu koska se on ihan tajuton kun ei tajua miten hyvä mä oon. Mä sit vaan kantelin risuja ulkonta sisälle ja imeskelin niitä ku ei siellä ollu muutakaan tekemistä.

Mut se ulkopaikka! Siellä kylässä on ulkopaikka missä saa olla ilman hihnaa ihan omineen! Vähänkö siistiä! Mä oon kirjotellu sinne paljon viestejä kun siellä oli kaikkee vieraita viestejä valmiiks. Siellä luki kaikkee et ”Tää on meidän piha, menkää pois!” ja ”Naapurin kissa haisee!”. Mä kirjotin sinne sit et ”Missä te ootte?”, ”Kuninkas-Onni kävi täällä.” ja ”Teillä on hieno valtakunta”. Ei oo tullu vastauksia, eikä oo näkyny muita kirjottelijoitakaan siellä. Mutta sieltä pihalta löytyy kans kaikkia aarteita; rikkinäinen mittauslaite, naruja, puskaoksia ja hienoja kiviä. Löytäjä saa pitää!


Reiät katosi

No just joo! Mun kamelit täällä oottaa huolissaan ja miettii et oonko mä kadonnu, kun totuus on taaskin niin simppeli et äispä on ollu tylsä. Sillä on muka kauheeta kiirettä ja ei ehdi mun juttuja kirjottaa ja plaa plaa plaa… Nytkin piti uhkailla että mä teen taas reikiä seiniin jos et kirjota. Se toimii. Rakkaat kamut: kaikki on hyvite, en oo kadonnu.

Meillä ei oo enää ollu mitään outoilua, huh – onneks. Kaikki on ihan normisti ja ookoosti.

Mummo ja pappa mun kaukamummolasta oli kylässä meillä. Eka oli tosi kivaa kun ne leikki mun kaa paljon ja käytiin papan kaa lenkuralla ja kaikkee. Mut sit alko tylsyys. Kaikki alko touhottaa ja tehä reikiä lattiaan ja siivota ja sotkea, ne ois kaikki normaalisti mun lempipuuhia MUTTA: mä en saanu osallistua! Mun piti kattoo vaan majasta kun ne touhotti ja se oli mun mielestä tosi tympälettä. Nyt kun mä saisin taas osallistuu ni kaikki on kadonnu; reiät lattiasta, siivousvälineet, kaikki vinkeen näköset työkalut, ja mummo ja pappa. Ei mua nyt enää huvita yksinään touhottaa silleen! Ehkä mä vähän pömötän myöhemmin sit, et saa kaiken touhotuksen ulos musta itestä.


Härski äispä

Äispä on tänään ihan höpö. Se ei oo muistanu ollenkaan antaa mulle tänään ruokaa, eikä se ees tajuu vaikka kuinka pyörin keittiössä, käyttäydyn nätisti ja kerjään palkkiota. Sitten äsken se yritti salaa ottaa musta härskiä kuvia, mut kyl mä huomasin. Ihan outo äispä… Vähänks ehkä noloo…

Nips naps


Hulluna outoilua

Yhtenä päivänä meille tuotiin 2 tosi isoa pakettia. Sit iskä vaan lähti ja jätti mut yksin niitten pakettien kanssa. Iskä oli kans muuttanu meiän sohvan keskelle lattiaa ja IMUROINU. Kaikki oli outoa. Mä en tajunnu.

Mä kuiteski rauhotuin ku ei ne paketit liikkunu, ni mä tiesin ettei siellä voi olla mitään nais-Turoa tai imurikonetta tai sellasta. Otin pikku tirsat ja heräsin muuhun outoiluun; äispä höpöttää oven takana mut ei tuu sisään! Se höpötti siellä vaikka kuinka kauan (toim.huom. 1½ tuntia) eikä tullu mun luokse! Mä olin ihan et häh?!? Vasta pitkän ajan jälkeen joku vieras mies avasi meidän oven ja sit tuli äispä ressinhaisusena sisään (toim. huom. 40 € !). Vaikka mua vähän ihmetyttikin se mies joka kävi aukomassa meiän ovia ni mä olin kuiteski onnellinen et mun äispä oli tullu mun luokse eikä mun tarttenu enää olla yksin niitten pakettien ja sohvien kaa.

Mut ei loppunu oudot jutut siihen! Sit meille tuli taas niitä pakettimiehiä mut ei yhtään pakettia enää, vaan ne vei meidän sohvan! Mä olin vaan majassa ihan et ”APUA, RYÖSTÖ!”, mut ei kukaan tullu apuun. Äispä oi varmaan niin paniikissa siitä ryöstöstä ettei se ees pystyny huutaan apua tai pidättämään niitä roisto-pakettimiehiä. Onneks mä olin suojelemassa ni ne ei vieny äispää kanssa. Ja onneks äispä tajus edes pistää oven kii kun ne kanto sen sohvan sinne käytävään, ni ne ei enää päässy varastamaan mitään lisempää.

Eikä vieläkään loppunu oudot jutut tähänkää! Sit äispä alko riehuu niitten pakettien kanssa. Se teurasti niitä paketteja tosi vimmalla ja meiän kotona oli kauheesti rapinaa ja ruskeeta ja muovia. Mua vähän hirvitti kun sitä rapinaa ja ruskeeta ja muovia oli niin himputisti, mut onneks äispä oli sit sillon rohkeentunu ja se kesytti ne rapinat kaikki eteiseen aidan taakse ni me oltiin turvassa. Sieltä paketeista löyty meiän sohva! Mä en tajuu; ne rosmot vei sen, mut sit se oli siellä paketissa! Häh? Se ei vaan haissu meiän sohvalle vaan ihan muulle. Ja sit äispä vielä laitto siihen jotain hajua, ja se haju oli niin pahaa hajua et meiän piti lähtee evakkoon kotonta pois pitkäks aikaa. Mut se ei haitannu, kun sitten tehtiin pitkä puistoreissu.

Kun tultiin kotiin ni sit oli kaikki onneks ihan tavallista. Paitsi sitä haisua oli vielä vähäsen, mutta muuten. Ja nytkin on ihan tavallista. Tavallinen on ihan jees.


Äispän päivä

Tänään on äispän päivä, ja kaikkien muittenki tyttöjen päivä. Mä oon sen vuoksi ollu tänään ihan ekstra-kiltti, ja se on ollu tosi kannattavaa!

Aamulla mä annoin äispän nukkuu pitkään ku se ei lähteny töihin. Me oli yöllä kupsittu ihan tosi myöhällä vielä, ni ei mua ees pissattanu liikaa et ois tarttenu herättää. Kun äispä heräsi niin sillä oli kipu päässä. Ehkä se johtu siitä yökupsimisesta kun me niin myöhään kupsittiin, jos se vaikka pimeessä löi päänsä johonkin ja siitä tuli kipua. Me vielä makoiltiin hyvän aikaa ja mä pääsin äispän peiton alle köllimään. Se on ehkä maailman paras köllimispaikka kun siellä on niin lämpä ja sit kans sieltä huomaa heti jos äispä liikahtaa.

Me tehtiin lentävä lähtö suoraan sängystä ja lähettiin autolla reissuun. Mä tiesin heti mihin me ollaan menossa kun meillä oli mukana akiliitohihna ja akiliitoreppu. Pian me oltiinki jo akiliitopaikassa ja mä olin intona. Normisti mä oisin ihan yli-ypö-intona siellä, mut koska tänään on äispän päivä ni mä päätin olla kunnolla. Mä olin tosi hienosti ja tein kaikki mitä se pyysi, vaikka siinä keppihommassa sen pyynnöt oliki vähän sekavia. Mut sit se terästäyty ja se keppihommakin alko siltä sujuu paremmin. Kun mä olin kunnolla ni äispäkin oli kiltti ja mä sain olla ilman akiliitohihnaa melkein koko liitämisen ajan! Mä en oo ikinä muilla kerroilla saanu olla vaan! Mut mä olin silti kunnolla enkä menny yhtään kenellekään mitään ehottelemaan, vaikka oisin kyllä voinu.

Se kiltteilyhomma oli muutenki tosi kannattavaa kun mä sain paljon niitä hyviä nameja joista torttu tulee punaseks, mut ne namit maistuu kaikkein parhaimmalle. Muittenki mielestä ne on ihan parhaita, ne kävi salaa varastamassa mun huippunameja. Mut en mä suuttunu kun mä sain sit kans maistaa niitten nameja. Sinne akiliitopaikkaan oli tehty sellanen karkkihylly oven viereen. Siinä ei ollu ollenkaan ihmisten nameja vaan pelkästään koirien herkkuja. Äispä oli niin ylppönä mun kiltteilystä et se osti mulle 6 herkkua! Mä näin kun se valkkas ne ja pakkas ne reppuun, mä tarkkailin sitä niin läheltä ku pystyin. Kotona mä sain valita niistä heti yhen ja mä valkkasin sen mikä lemus parhaimmalle.

Sen jälkeen me onkin vaan saunottu ja lepäilty, mua on väsyttäny aika paljon. Kandee olla kiltti äispälle kun siitä kiltteilystä saa kaikkee herkkua ja silejä ja köllöttelyä äispän peiton alla. Hyvää tyttöjenpäivää kaikille äispille ja tytöille! Erityisesti mun tyttöystäville Irmalle ja Maikille, kaikille mun yhden-illan-jutuille puistossa, ja mun parhaille nettineidoille Helkalle, Julille ja Wapulle!!


Aamurutiinit

Mun kaveri Helka oli kirjottanu kivan tarinan sen aamurutiineista ni mäkin haluun sellasen. Tää on siis tarina mun eli Onnin aamujutuista.

Aamulla mä oon ihan unessa kun äispä tulee makkarista. Joskus mä teeskentelen nukkuvaa enkä ees kato siihen päin kun se tulee, mut salaa vaklaan kumminki silmäkulmasta. Äispä menee kylppäriin ja sillä menee siellä aika kauan. Joskus mä meen sen mukaan, jos mua ei enää nukuta. Sillon saan äispältä rapsuja ja voin käyä vaikka vähän hengailemassa saunassa. Mut jos mua nukuttaa ni mä voin nukkuu vielä ihan rauhassa kun tiiän et äispällä kestää kuitenki niin kauan. Kun äispä on siistiny ittensä niin sit me mennään pois kylppäristä ja äispä pistää enempi vaatetta päälle. Se on mun merkki, että jos en oo aikasemmin heränny vielä niin nyt kandee herätä. Me nimittäin mennään ulos.

Ulkona meillä on vakkari aamulenkura, se on mun mielestä vähän lyhyt, joku tunti tai ees koirapuistoretki vois olla sopiva. Aamulla näkee yleensä jotain kameleita mut ei pääse yleensä leikkimään ku äispällä on muka kiire. Mitäs käyttää niin kauan aikaa siellä kylppärissä! Jos se ois vähän nopeempi siistiytyjä, ni varppina ehittäis leikkiä kunnolla kameleitten kaa. Aamulenkuralla mä tietty luen kans kaikki tärkeimmät viestit ja uutiset mun valtakunnasta, niinku kunkun kuuluukin. Mä kans jätän lisää viestejä, et mun alamaiset tietää kaiken olevan cool mun valtakunnassa. Sit mäkin torttuan, niinku Helkakin.

Aamulenkuroinnin jälkeen me mennään takas sisälle syömään. Eka äispä laittaa mulle napoja ja yhen juustosiipaleen mun kuppiin mun majaan. Kun kunkku on ruokittu ni äispä syö vielä ite. Mä joskus kyttään sitä kun se syö, kun sen aamupala on paljon parempi ku mun. Mut ei se anna sitä mulle, vaikka mä kuinka tuijotan sitä. Mun hypnoosikatse ei tepsi aamu-äispään, kokeiltu on. Syömisen jälkeen iskä herää, ellei se oo lähteny jo ennen ku me äispän kaa on ees herätty. Äispä laittaa mun majan valmiiks, eli se ottaa mun tyynyn pois, laittaa mulle uutta vettä ja sit mun viihdytyslelut valmiiks. Kun mun maja on valmis ni mä saan mennä sinne ja alkaa työstää mun viihdytysleluja. Niissä on yleensä jotain maksista tai lihukkaa sisällä, ne on tosi hyviä viihdykkeitä. Ja sit iskä ja äispä lähtee pois, sen tietää siitä kun äispä sanoo ”hei hei”. Siihen loppuu mun aamu ja siitä alkaa mun päivä.


Onnin oma päivä

Mulla oli tällä viikolla Onnin oma päivä. Ihan oikeesti oli! Kalenterissa luki että ONNIN PÄIVÄ, ja ei ees ollu mikään mun synttäripäivä koska mun synttäripäivä on melkein jouluna. Mut lopputulos oli ihan ku synttärinä, tai ehkä jopa parempi! Mä sain nimittäin herkkuruokaa ja lahjoja!! Kun äispä tuli kaupasta ni sen kassista löyty mulle sellanen pehmee vinkuva nuija.  Mä en oo saanu pehmeitä leluja pitkään aikaan ni tää oli aika spesiaalia! Mun piti tietty heti nujertaa se V.V. eli Vinkuva Vihulainen ja niin mä sit teinki. Siihen meni vähän pitempään ku ennen, mut se johtuu varmana siitä että en oo päässy harjottelemaan tarpeeks repimistä viime aikoina. Sain mä sen kuitenki sit sellaseks pieneks silpuks samana iltana, että sain hoidettua senkin asian pois päiväjärjestyksestä ja pystyin nukkumaan yöni rauhassa.

Paras lahja tuli kyllä ihan ylivoimasesti pihalla. Mä sain nimittäin UUDEN PUISTON!! Se on hieno ja uus ja ihan mun! Mä jätin sinne kaikkee viestejä että ”Tervetuloa Mun puistoon kamelit” ja ”Tervetuloa kaikki kauniit leidit”, kun tietysti sinne saa tulla kamelitkin. Eihän puistossa oo kivaa olla ihan yksinään. Sit sinne oli hankittu ihan mua varten yks hehkee lyylikin. Sitä mä sit piiritin ja yritin järjestää vähän tervetuliais-kivaakin siinä. Mutta kuten tavallista, äispä pilas nekin saumat sitten. Mut muuten täytyy kyllä sanoo että oli kyllä tosi hyvä Onni-päivä! Kannattaa viettää tollasia omia päiviä et saa uusia puistoja ja muitaki lahjoja ja herkkuruokaa.


Vesikidutus ja voimakenttä

Iskä oli tänään superilmeä. Äispäkin oli vähäsen, kun se pakotti mut kylppäriin vaikka en ois halunnu mennä. Yleensä mä meen aina mukaan kun ne menee saunaan, mut tänään mulla oli sellanen fiilis, että ei ehkä kannata mennä, että jotain pahaa on tapahtumassa. Ja mä olin oikeessa, mutta äispä siis pakotti. Ja sitten tuli se ilmeä iskä. Se hyökkäsi mun kimppuun vesisuihkun kanssa ja mulla meni vettä silmiin ja korviin ja turkkiin ja joka paikkaan!! Mä yritin paeta mut äispä piti ilmeänä ovea kiinni enkä mä päässy mihinkään karkuun!! Mä olin ihan kauhuissani ja musta tuntu että se kaamea vesikidutus kesti ihan hirmeän kauan! Ainaki kuus tuntia!!

Sit kun se vihdoin loppu niin mä pakenin ovelle. Äispä yritti lepytellä mua pyyhkeilemällä mut mä en oikeen lämmenny. Tympäleet! Mä menin nurkkaan piiloon ja jänspäsin siellä että jos ne yrittää vielä jatkaa sitä kidutusta… Kun äispä avasi sen vesisuihkun ni mä olin ihan varma että nyt se taas alkaa! Mä ajattelin että ”nou vei, tympäle!” ja päätin estää sen julmat aikeet. Mä aloin tutista ja yht’äkkiä mulle tuli sellanen voimakenttä, joka suojeli mua vesikidutukselta! Se voimakenttä varmana poisti ne kidutusajatukset äispän päästä kun se ei ees yrittäny tulla kiduttelemaan mua! Vähänkö mä oon SUPER kun mulla on SUPERvoimakenttä, joka suojelee mua vesikidutukselta tulevaisuudessa! Kunpa vaan oisin keksiny sen vähän aikasemmin…