Onni

Uusia tekemisiä ja yks Pikkutyyppi

Pikkasen voisin maistaa…

Ollaan me vielä täällä, ei olla muutettu mihinkään toiseen paikkaan tai hävitty tai mitään. Nykyään meillä on vaan uusia tekemisiä ni siks me ei olla kirjoteltu. Meillä on nimittäin oma Pikkutyyppi, ja sen vahtaaminen on melko aikaavievää puuhaa. Se tuli meille joskus kesällä jo, ja sillon se oli tosi pieni, eikä se ees kattonu meihin päin. Me ei saatu koskee siihen ku ollaan muka niin rajuja… Eikä olla, vähän vaan pussaillaan ja ehkä kokeillaan vähän tassulla. Nyt se ei oo enää niin pieni, vaan meiän kokonen jo, ja se kattoo meitä ja nauraa, ihan selkeesti tarkottaa et ”tuu tänne”, ja me aina välillä mennään ja vähän pussataan sitä, mä varsinki meen. Joskus se on aika raisu; välillä se metelöi ja kerran se melkein puri mua!! Kerran mun piti sanoo sille että ei saa kun se rapsutti mua niin lujasti! Mut enimmäkseen se on ihan harmiton ja kiva, siitä tulee varmasti ihan kelpo rapsuttaja kun nyt jo aletaan sitä harjotella. Mä voin harjotella sen kanssa rapsutusta ihan mieluusti.

– Onni

Hieno kieli sulla. Ootko sä jossain bändissä?

Meillä on oma Pikkutyyppi. Se on välillä tosi arvaamaton, siitä ei ikinä tiiä mitä se aikoo. Sen takia mä en meekkään ihan sen lähelle monesti, vaan hengailen vaan lähistöllä, mä oon silleesti järkevästi varovainen. Ehkä se on arvaamaton siks koska se on Tyttö. Tytöt on arvaamattomia. Puh. Välillä se on ihan kiva kumminki, sillon mä meen ja pusken sitä. Joskus se puskee takasin. Joskus se yrittää koskee muhun mut sillon mä yleensä meen pois, varovaisuutta juu nou. Mä oon alkanu sen Pikkutyypin viralliseks vahtijaks. Se on aika raskasta hommaa mutta mä selviän kyllä kun oon niin huippu vahtija.

– Liti

 

p.s. Vaikka meillä on uusia hommia ni tehään me vanhojakin hommia vielä: käyään akiliitämässä Äispän kaa (Litikin käy!) ja Liti käy näytelmissä. Me käyään vieläkin lenkillä Äispän kaa ja monesti toi Pikkutyyppikin tulee mukaan. Sillä on sellanen Vaunu millä se matkustaa ja siinä Vaunussa on meitä varten sellanen alapaksi. Ollaan testattu, ihan ookoo, mut kyl me mieluummin kävellään ja luetaan viestejä samalla.

Mainokset

Salaperäinen Pupu

Eilen Mummi tuli meille. Äispä ja Iskä on nykyään TOOOOSI niuhoina aina ku meille tulee kyläilijöitä. Aina sanotaan et ”pois – istu – odota – hiljaa…” Mä en tajuu miks pitäis istuu hiljaa ku kerran ilostuu niin hurjasti kyläilijöistä!?! Mä haluaisin vaan juosta ekana sinne ovelle ja kaataa ne kyläilijät maahan ja pussata ne hengiltä, näyttää miten HUIPPUA musta on kun ne tuli mulle kylään! Ni ei muka saa. Höh. Ihan tyhmää. Ni ei me saatu mennä ovelle sillonkaan ku Mummi tuli. Mut mä sanoin kyl ääneen että musta oli ihan tyhmää ettei saatu mennä, nii, että Mummiki ties että musta oli parasta että se tuli.

Äispä ja Mummi lähti autolla. Mä tiiän ku me katottiin Lipin kaa ikkunasta. Sitte myöhemmin kun me oltiin ootettu tosi k auan ni ne tuli takas. Niillä oli uusia kasseja mukana. Mä halusin heti mun tuliset mut koska Äispä on niin hidas ni mun piti ite mennä tsekkaa ne kassit. Mä löysin sieltä ihanan pehmeän Pupun! Se tuntu just mulle sopivalta tuliselta ni mä otin sen sitte ite ku Äispä hidasteli jotai muuta. Lipiki ois halunnu sen Pupun ni meille tuli vähän kiistaa siitä, mutta mulla se oli kyllä ekana. Just oltiin vasta ehitty alkaa tutustuu siihen Pupuun ku Äispä huomas meiät ja Pupun yhessä. ”EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!” se rääkäsi TOSI lujaa!

Mä laskin irti siitä Pupusta kun se niin kovasti huusi ja säntäsi äkkiä mun luokse. En oo nähny sen liikkuvan noin nopeesti aikoihin! Mä aattelin että jos sen piti olla yllätyslahja ni ei haittaa, voin kyllä esittää yllättynyttä kun se antaa sen Pupun takas mulle. Mutta ei. Se sano että se Pupu ei oo mulle. Eikä Lipille. ”EI – OLE – TEIDÄN!” Siis mitä häh? Kenes sitte? Ei se mitään Pupuja tartte ku sillä on mut ja Lipi. Eikä Iskä tartte Pupuja. Nyt se Pupu istuu hyllyssä ja piinaa meitä. Kenen se Pupu on? Miksei me saada sitä? Jos se on jonkun toisen Pupu ni ei sitä varmaan haittaa jos me vähän esimöyhennetään sitä. Tai niinku testataan et se on varmasti hyvä ja leikkiinsopiva. Meille on muuttanu Salaperäinen Pupu.

– Onni


Kukkuluuruu

Bätmäni ja Robini

Kukkuluuruu mitä kuuluu vai kuuluuko mitää?!? Meille kuuluu hyvin. Ollaan täällä Eetun luona kylässä ja vietetään rentoo maalaiselämää taistelun ja muun kivan merkeissä. Mä oon ollu täällä jo monta päivää mut Lipi tuli vasta. Lipissä oli Turon haisua ja meiän pedissä oli kanssa Turon haisua ja äispän housuissa oli Turon haisua, mut Turo ei tullu tänne. Mä nuuskutin kaikki housut ja pedit ja annoin Lipille vähä turpiin ku se silleen otti ja katos moneks päiväks. Kiva ku se on nyt takas. Siitä on kasvanu ihan kelpo painikaveri ja sivupotku (tiiättekö, niinku Bätmänillä on Robini, ni mä oon se Bätmäni ja Lipi on se Robini). Vaikka se repiki ne meiän pedit ni on se silti ihan mukiinmenevä tyyppi.

– Onni

 

Leijonakuningashetki

Mä olin Turolla kylässä Äispän kaa. Se Turo on kyllä välillä aikas pelottava… Varsinki sillon ku se haukkuu ja murisee! Kokoajan pitää olla varovainen että mitä tapahtuu ja mistä joku hyökkää ku silleen muristellaan! Mä yritin parhaani mukaan suojella Äispää kaikelta pahalta ja Turolta. Onneks ollaan nyt täällä Eetulla ja Onniki on täällä. Onni on paras ja huipuin ja me ollaan yhessä hyvä tiimi. Ja Onnin vieressä on paras nukkuu ja se on paras taistelukamu. Mä esitän sille mun härkätaisteluliikkeitä ja sit se jahtaa mua. Se on parasta!

– Liti


Jouluterkut

Me on oltu malleina juustopalkalla ja Äispä on ottanu meistä kuvia. Mä oon jo niin tottunu malli että osaan mennä kuvaan ilman pyytämistäki ja istuu nätisti ja poseerata. Lipi ei osaa vaan se vaan haluu syyä joulukoristuksia ja kynttilöitä. Äispä laitto joulukoristusta meiän majanki yläpuolelle ni Lipi söi neki. Äispä sanoo et Lipi on pieni tihulainen. Se ei vielä tiiä mitä on joulu ku se on niin pien, mutta mä kyllä opetan sitä. Mä opetan sitä aina pihallaki ku se rupee riekkuu ni mä pöllytän sen lumessa. Se on hullu lumipömöttäjä eikä sitä palele yhtään vaikka ois kuinka kylmä! Aika hullu.

– Onni

Joulun parhaat mallipojat Liti ja Onni

Hirveen herkullista joulua kaikille meiän kamuille ja niillekin kamuille mitä ei vielä tunneta!

Ja mä toivon että kaikki saa yhtä hienoja joulukoristuksia ku mitä mä oon saanu! Joulukoristukset on parhaita! – Liti


Kynttiläkausi

Mähän sanoin että se on huono idea...

Meillä on kynttiläkausi. Äispällä on paljon kynttilöitä joita se aina illalla valaisee. Musta ne kaikki kynttilät ja eriväriset kupit ja muut on tosi mielenkiintosia ni mä oon tutkinu niitä. Mä oon haistanu ja maistanu ja testannu niitten toimivuutta leluina. Arvio: ihan ookoo. Vaikka vähän ehkä huonosti sulavia on sellaset kynttilät niinku mahassa. Yks toinen mikä ei oo välttämättä parasta mitä oon syöny, on sellane vihree hiekka mitä on niissä kynttiläkupeissa. Mut onpahan testattu ni ei jää jälkikäteen harmittaan.  – Liti

Mä sanoin kyllä et se on huono idea ottaa niitä kynttilöitä ja kuppeja sieltä pöyältä, mut uskooko tuo kakara…? No ei! Ihan sama juttu ku sillon ku se repi sen meiän pedin. Mä sanoin sillonki et ”Äispä ei kyllä tykkää…” mut ei se sitä estäny. Se repi sen silti! Ja sit vielä pakotti mutkin osallistumaa siihe vaikka en ois oikeesti halunnu! Mä kyl heti kerroin kaiken Äispälle ku se tuli kotii. – Onni


Melko Vanhoja Poikia Viiksekkäitä

MEILLÄ ON SYNTTÄRIT!!

NII ON!! MEILLÄ ON SYNTTÄRIT!!!

Synttäripäivällinen

Me on saatu maksiskakkua ja nakkikynttilöitä ja viilikuorrutusta!

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi

Nii ollaanki saatu ja mä söin kanssa sen pöytäliinanki melkein kokonaa!

Sitte me saatii naapurista onnitteludelegaatio ja makkaralähetys.

Nii saatiinki ja ne oli parhaita makkaroita!

Näin se homma etenee!

 

 

 

Ja mä sain lahjan! Se oli paperissa ja mä sain repii ihan hulluna että se lahja tuli esiin! Onneks mä oon maailman paras repijä. (lisää…)


Pelottelua mökillä

Mökillä

Me oltiin mökillä. Siellä oli vähä pelottavaa. Ei mua muuten pelottanu yhtää mut siellä tuli välillä TOSI pimeetä. Siis T-O-S-I pimeetä. Onni oli ihan hurjimus ku se ei yhtään pelänny pimeetä vaa lähti juoksemaa sinne pimeyden sekaan vaa ihan tosta noin vaa. Mä en kyllä menny. Äispän valokeilassa menin vaa ja sit seisoin siinä kohtaa pihalla minne näky sisältä valoa.

Päivällä siellä ei ollu yhtään pelottavaa vaan tosi kivaa! Me oltiin Onnin kaa välillä ulkona ja välillä sisällä. Se oli tosi huippuu ku ulkona sai juosta hirmeen lujaa ihan missä vaa. Me käytii Äispän ja Onskan kaa lenkuroimassa siellä mettässä.

Hirmiö mettässä

Siellä mettässä oli paljon risuja ja sammalia ja pehmeetä maata ja mä loikin mun parhaita pupuloikkia siellä. Ja pömötin kans vähä! Sisällä me painittii ja siellä sisällä oli tosi paljon kaikkia kenkiä mitä mä piilotin. Sit mä otin päikkäreitä ja näin vaa unia missä mä puolustin kaikkia ja mä ulvoin kaikille vihulaisille että ne menis pois. Mä melkein säikähin itekki ku heräsin siihe mun ulvomiseen.

– Liti

Mä olin kanssa siellä mökillä ja ei mua kyllä pelottanu pimee, höh, mitä pelkäämistä siinä muka on. Liti pelkää kyl kaikkee ku se on ihan natiaine vielä. Mä en pelkää kyllä melkein mitää! Melkein oli kyl yks paniikki siellä mettälenkillä ku siellä mettässä oli joku Hirmiö! Mä tuijotin sitä mun pelottavimmalla tuijotuskatseella ni ei se uskaltanu tulla lähemmäs meitä.

– Onni Ensimmäinen Suuri Uljas

The Look

Sano "HERKKU"!

p.s.Sitte kun me tultii kotii ni arvatkaa mitä? Naapurin Anna oli lähteny johonki reissuun sillä aikaa. Sen ihmiset on vielä niitten kotona mut Anna ei oo siellä enää. Me on tuijotettu sinne pihalle monta kertaa mut ei se oo siellä enää ni se on varmasti lähteny reissuun. Terkkuja Annalle ja hyvää matkaa! Elä huoli, me vahitaan kyllä meiän huudeja. -Liti ja Onni-