Outoja juttuja

Salaperäinen Pupu

Eilen Mummi tuli meille. Äispä ja Iskä on nykyään TOOOOSI niuhoina aina ku meille tulee kyläilijöitä. Aina sanotaan et ”pois – istu – odota – hiljaa…” Mä en tajuu miks pitäis istuu hiljaa ku kerran ilostuu niin hurjasti kyläilijöistä!?! Mä haluaisin vaan juosta ekana sinne ovelle ja kaataa ne kyläilijät maahan ja pussata ne hengiltä, näyttää miten HUIPPUA musta on kun ne tuli mulle kylään! Ni ei muka saa. Höh. Ihan tyhmää. Ni ei me saatu mennä ovelle sillonkaan ku Mummi tuli. Mut mä sanoin kyl ääneen että musta oli ihan tyhmää ettei saatu mennä, nii, että Mummiki ties että musta oli parasta että se tuli.

Äispä ja Mummi lähti autolla. Mä tiiän ku me katottiin Lipin kaa ikkunasta. Sitte myöhemmin kun me oltiin ootettu tosi k auan ni ne tuli takas. Niillä oli uusia kasseja mukana. Mä halusin heti mun tuliset mut koska Äispä on niin hidas ni mun piti ite mennä tsekkaa ne kassit. Mä löysin sieltä ihanan pehmeän Pupun! Se tuntu just mulle sopivalta tuliselta ni mä otin sen sitte ite ku Äispä hidasteli jotai muuta. Lipiki ois halunnu sen Pupun ni meille tuli vähän kiistaa siitä, mutta mulla se oli kyllä ekana. Just oltiin vasta ehitty alkaa tutustuu siihen Pupuun ku Äispä huomas meiät ja Pupun yhessä. ”EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!” se rääkäsi TOSI lujaa!

Mä laskin irti siitä Pupusta kun se niin kovasti huusi ja säntäsi äkkiä mun luokse. En oo nähny sen liikkuvan noin nopeesti aikoihin! Mä aattelin että jos sen piti olla yllätyslahja ni ei haittaa, voin kyllä esittää yllättynyttä kun se antaa sen Pupun takas mulle. Mutta ei. Se sano että se Pupu ei oo mulle. Eikä Lipille. ”EI – OLE – TEIDÄN!” Siis mitä häh? Kenes sitte? Ei se mitään Pupuja tartte ku sillä on mut ja Lipi. Eikä Iskä tartte Pupuja. Nyt se Pupu istuu hyllyssä ja piinaa meitä. Kenen se Pupu on? Miksei me saada sitä? Jos se on jonkun toisen Pupu ni ei sitä varmaan haittaa jos me vähän esimöyhennetään sitä. Tai niinku testataan et se on varmasti hyvä ja leikkiinsopiva. Meille on muuttanu Salaperäinen Pupu.

– Onni


Ypönä

Me ollaan äispän ja iskän kaa ihan ypönä kotona. Onni on kadoksissa. Tänään me käytiin iskän ja Onskan kaa lenkuroimassa ja sit Onni katos. Kaikkeista pahinta on että äispä ja iskä ei ehkä tajuu että Onni on kadoksissa. Ne on ihan normisti vaan. Musta on vähä tyhmää ku ei oo ketään kenen kaa painii. Paitsi kyllä mä vähän painin äispän kaa ja vedin sitä tukasta. Eilen äispä suuttu ku vahingossa ehkä pukkasin sitä päähä. Ihan vahingossa vaan pukkasin, en tahallaa. Sitte se alko ulisemaa ja meni vessaan piiloon. Se oli vahinko.

– Liti


Pelottelutesti

Mä läksin tänää äispän ja iskän kaa kolmistaa reissuu. Oli vähän niinku sillon ennen Lipiä, paitsi että oli ihan vieras auto, äispä ajo ja mä istuin iskän sylissä penkillä.  Että ei yhtään niinku sillon ennen vaan ihan outoilua alusta asti. Mua vähä jännitti ja mä vähän sanoinki sen siinä matkalla. Me mentii meiän liitopaikkaa, mut me ei iskän kaa saatu mennä ulos autosta vaan piti istua siellä, mut äispä meni. Sitte myöhemmi meki päästii ulos. Siellä oli ihan vieraita tyyppejä eikä yhtään liitojuttuja missään. Se oli pelottelutesti.

Pelottelutesti on sellanen et siinä pelotellaan mua ja välillä rapsutellaan ja sit taas pelotellaan ja sit leikitään ja sit taas pelotellaan ja sit taas rapsutellaan. Onneks mä oon niin kovis että en pelkää mitää, et meni vähä hukkaa ne niitten pelotteluyritykset. No okei, se yks kelkkajuttu oli vähä arveluttava, mut sillonki mä peruutin vaan siks, ku äispä oli ihan tajuton eikä tajunnu perääntyy ni mä vaan yritin sitä auttaa et se ei jää jonku kelkkahirmiön saaliiks. Nii, että suojelija mä oon enkä mikään pelkääjä. Nii. Ei se kelkka sit ollukaan mikään hirmiö vaikka tilanne vähän pahalta jossain vaiheessa näyttiki. Mä kävin tsekkaamassa sen kelkan sit pari kertaa eikä se ollu hirmiö.

Mua ehkä alko vähän ärsyttää ku eka me leikittii yhellä kepillä ja sit ku mua oli peloteltu ni sit yks täti alko murisee ja meinas heittää sen kepin monta kertaa mut ei se heittäny. Mä sanoin sille että ” Heitä nyt jo se! En mä yletä noin korkeelle!”. Sit yks toinen täti kävi kans heiluttelee yhtä risua ja mä oisin halunnu sen risun mut se heitti sen pois just ennenku yletin siihe. Heitti pois hyvän risun! Ei mua sit enää kiinnostanu se täti ku oisin halunnu sen risun vaa.

Ku pelottelut oli ohi ni yks täti sano että mä oon kunkku ku en pelkää mitää. Niinhä mä oonki! Mä olin siinä piirissä keskellä ja sain rapsuja ja kaks maksanapoo ja vähän leipää. Ja kaikki taputti mulle. Se oli parasta!

– Onni

(toim.huom. Kaikki Onnin luonnetestivideot ovat nähtävissä YouTubessa:

http://www.youtube.com/user/bostonionni)


Liitoa ja kauhua

Mä olin tänään liitokisoissa. Mulla oli vähän kuumis kokoajan ni mä en ois vältsisti jaksanu ehkä juosta, mut äispä halus ni mä yritin olla sille mieliks. Ja sitäpaitti sillä oli nakkia ni sekin vähän helpotti. Mä siinä liidin ihan kaikessa rauhassa ku äispä alko huutaa et ”tänne tänne tänne tänne!!!” ja alko juosta ihan väärään suuntaan. Mä olin vaan et ”nou nou, tänne pitää mennä” ja menin vaa sinne mihin piti mennä. On se hyvä että mä ees tiiän mihin pitää mennä ku äispä on välillä vähän daiju eikä aina tajuu tai muista. Mä sain kotona palkkioks maksamakkaraa iltanapoihin. Se oli hyvä palkka se. Nam.

Liti haluu vielä kertoo jotain.

– Onni

Arvaa ku – mä olin tänään tuolla alakerrassa ja – ja – ja – mä leikin niinku sellasella – narulla – mikä roikkuu niinku siinä oven luona. Siinä narussa on niinku sellanen pallo, ni – ni – ni – se on ihan selvästi tarkotettu sellaseks et sitä metsästetää ja siinä roikutaa. Mut – mut – mut – se oliki ANSA! Mä ihan nätisti roikuin siinä narussa, ni – ni – yks kaks vaan PAM ja SUR ja se pallo meni sinne ihan ylös VIUH!!! Mä aloin heti varottaa kaikkia muita et ”VAROKAAAAAAAAAAAAA!! TAIVAS PUTOOOOOOOOOO!!! KAMALAAAAAAAAAAAAA!!” ja mä juoksin – äkkiä pöyän alle turvaan. Sitte – sit – Onni ja äispä tuli kattoo mikä se oli mut – ei mitää tapahtunukkaa! Äispä näytti mulle sitä narua ja se oli ihan normaali taas, ei yhtään paukkunu eikä surissu, ja maistuki ihan samalle ku aina. Sit me mentiin Onnin kaa pihalle ja painittii, jee. Ja mäki sain maksamakkaraa että mustaki tulee isona yhtä hyvä liitäjä ku Onnista! NAM!!

– Liti


Autovaihdokas

Mun auton tilalle on tullu joku vaihdokas. Mun vanha auto on kadonnu ja sen paikalla meiän pihalla pönöttää nyt ihan joku muu auto. Mun vanhassa autossa mä sain aina matkustaa takapenkillä. Etupenkkihän ois just sopiva paikka mulle, mut takapenkkikin on ihan ok, parempi se ku joku muu paikka… Nimittäin tässä oudossa autossa joutuu matkustaa takapaksissa, ihan niinku Turon autossa!! Mä kannatan yleisesti kaikkee Turon-kaa-samis-juttuja, mut tässä on nyt jotain mätää… Mä eilen matkustin siellä ja mulla oli tosi kova kiire ja piti ryntäillä koko ajan joka puolelle ku siellä oli niin monta ikkunaa mistä piti vahtii. Ja sit jos ispä kruisaili ni mä välillä kaaduin ku mä pönötin ja se auto käänty ja mä kaaduin. Nih. Et mun mielestä ehkä oli sittenki kivempi se mun oma auto. Ehkä nii kumminki. Mun pitää vähän miettii tätä vielä.


Maalimanlopun meininki

Meidän elämä on muuttunu kummalliseks. Äispä on jääny kokonaan pois töistä ja me vaan hissutellaan kotona ja nukutaan. Mä haistoin sitä eilen kun se tuli kotiin ja se haisi kipeelle. Nyt se vaan hissuttelee ja mä oon kylkimyyrynä pitämässä sitä silmällä ettei sille käy mitenkään. Tosi epäilyttävää tollanen.

Olis pitäny arvata että jotain on vialla kun äispä ei tullu yhen kerran yöks kotiin ja paukutus ja rymistely seinässä lisäänty ja koveni ja ulkona on vieläki kylmempi ku aikasemmin! Tässähän on ihan maalimanlopun meininki nyt! Kohta joku varppina tunkeutuu seinästä läpitte ja sit kylmyys pääsee meille sisälle ja me äispän kaa palellutaan tänne ku me vaan ollaan kotona ja hissutellaan! Että mitenkäpäin tässä nyt pitäs olla häh?! Huoh, tää sankarikoiran elämä on niin raskasta. Otan päikkärit ja mietin sit enempiä suunnitelmia.


Reikä seinässä

Iha ite

Kohta varmaan on reikä seinässä. Ja mulla ei varmana oo mitään tekemistä sen kaa, vannon kautta kiven ja kannon! No okei, sen keittiön seinässä olevan reiän kaa mulla saattaa olla jotain tekemistä mut ei tän uuden, tai siis sen mikä kohta varmana on seinässä. Oon nimittäin ihan varma että joku aikoo tunkeutuu meille seinän läpitte! Kuuluu kauhee paukutus ja jyristys ja mä meen kiireesti iskän tai äispän syliin jos ne on kotona. Mut jos ne ei oo kotona ni sit mä meen peiton alle. En tietenkään siks et mua pelottas, koska mua ei ikinä pelota ku oon niin kunkku, vaan siks ku siellä peiton alla on mukavan lämpä ni sit se paukutuskaan ei käy nii hermoille. Ja mä voin naamioituu sinne peiton alle et jos tulee joku tunkeilija ni voin tehä yllätyshyökkäyksen ja ajaa sen karkuu. Mä osaan iha ite peitellä itten sohvalle. Sitten mä kieriskelen kun mä herään peiton alta nokosilta. Onneks siinä on hyvä kieriskelymatto heti vieressä, se rapsuttaa selkää ja naamaa just sopivasti.

Paras kieriskelypaikka