Outoja juttuja

Salaperäinen Pupu

Eilen Mummi tuli meille. Äispä ja Iskä on nykyään TOOOOSI niuhoina aina ku meille tulee kyläilijöitä. Aina sanotaan et ”pois – istu – odota – hiljaa…” Mä en tajuu miks pitäis istuu hiljaa ku kerran ilostuu niin hurjasti kyläilijöistä!?! Mä haluaisin vaan juosta ekana sinne ovelle ja kaataa ne kyläilijät maahan ja pussata ne hengiltä, näyttää miten HUIPPUA musta on kun ne tuli mulle kylään! Ni ei muka saa. Höh. Ihan tyhmää. Ni ei me saatu mennä ovelle sillonkaan ku Mummi tuli. Mut mä sanoin kyl ääneen että musta oli ihan tyhmää ettei saatu mennä, nii, että Mummiki ties että musta oli parasta että se tuli.

Äispä ja Mummi lähti autolla. Mä tiiän ku me katottiin Lipin kaa ikkunasta. Sitte myöhemmin kun me oltiin ootettu tosi k auan ni ne tuli takas. Niillä oli uusia kasseja mukana. Mä halusin heti mun tuliset mut koska Äispä on niin hidas ni mun piti ite mennä tsekkaa ne kassit. Mä löysin sieltä ihanan pehmeän Pupun! Se tuntu just mulle sopivalta tuliselta ni mä otin sen sitte ite ku Äispä hidasteli jotai muuta. Lipiki ois halunnu sen Pupun ni meille tuli vähän kiistaa siitä, mutta mulla se oli kyllä ekana. Just oltiin vasta ehitty alkaa tutustuu siihen Pupuun ku Äispä huomas meiät ja Pupun yhessä. ”EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!” se rääkäsi TOSI lujaa!

Mä laskin irti siitä Pupusta kun se niin kovasti huusi ja säntäsi äkkiä mun luokse. En oo nähny sen liikkuvan noin nopeesti aikoihin! Mä aattelin että jos sen piti olla yllätyslahja ni ei haittaa, voin kyllä esittää yllättynyttä kun se antaa sen Pupun takas mulle. Mutta ei. Se sano että se Pupu ei oo mulle. Eikä Lipille. ”EI – OLE – TEIDÄN!” Siis mitä häh? Kenes sitte? Ei se mitään Pupuja tartte ku sillä on mut ja Lipi. Eikä Iskä tartte Pupuja. Nyt se Pupu istuu hyllyssä ja piinaa meitä. Kenen se Pupu on? Miksei me saada sitä? Jos se on jonkun toisen Pupu ni ei sitä varmaan haittaa jos me vähän esimöyhennetään sitä. Tai niinku testataan et se on varmasti hyvä ja leikkiinsopiva. Meille on muuttanu Salaperäinen Pupu.

– Onni


Ypönä

Me ollaan äispän ja iskän kaa ihan ypönä kotona. Onni on kadoksissa. Tänään me käytiin iskän ja Onskan kaa lenkuroimassa ja sit Onni katos. Kaikkeista pahinta on että äispä ja iskä ei ehkä tajuu että Onni on kadoksissa. Ne on ihan normisti vaan. Musta on vähä tyhmää ku ei oo ketään kenen kaa painii. Paitsi kyllä mä vähän painin äispän kaa ja vedin sitä tukasta. Eilen äispä suuttu ku vahingossa ehkä pukkasin sitä päähä. Ihan vahingossa vaan pukkasin, en tahallaa. Sitte se alko ulisemaa ja meni vessaan piiloon. Se oli vahinko.

– Liti


Pelottelutesti

Mä läksin tänää äispän ja iskän kaa kolmistaa reissuu. Oli vähän niinku sillon ennen Lipiä, paitsi että oli ihan vieras auto, äispä ajo ja mä istuin iskän sylissä penkillä.  Että ei yhtään niinku sillon ennen vaan ihan outoilua alusta asti. Mua vähä jännitti ja mä vähän sanoinki sen siinä matkalla. Me mentii meiän liitopaikkaa, mut me ei iskän kaa saatu mennä ulos autosta vaan piti istua siellä, mut äispä meni. Sitte myöhemmi meki päästii ulos. Siellä oli ihan vieraita tyyppejä eikä yhtään liitojuttuja missään. Se oli pelottelutesti.

Pelottelutesti on sellanen et siinä pelotellaan mua ja välillä rapsutellaan ja sit taas pelotellaan ja sit leikitään ja sit taas pelotellaan ja sit taas rapsutellaan. Onneks mä oon niin kovis että en pelkää mitää, et meni vähä hukkaa ne niitten pelotteluyritykset. No okei, se yks kelkkajuttu oli vähä arveluttava, mut sillonki mä peruutin vaan siks, ku äispä oli ihan tajuton eikä tajunnu perääntyy ni mä vaan yritin sitä auttaa et se ei jää jonku kelkkahirmiön saaliiks. Nii, että suojelija mä oon enkä mikään pelkääjä. Nii. Ei se kelkka sit ollukaan mikään hirmiö vaikka tilanne vähän pahalta jossain vaiheessa näyttiki. Mä kävin tsekkaamassa sen kelkan sit pari kertaa eikä se ollu hirmiö.

Mua ehkä alko vähän ärsyttää ku eka me leikittii yhellä kepillä ja sit ku mua oli peloteltu ni sit yks täti alko murisee ja meinas heittää sen kepin monta kertaa mut ei se heittäny. Mä sanoin sille että ” Heitä nyt jo se! En mä yletä noin korkeelle!”. Sit yks toinen täti kävi kans heiluttelee yhtä risua ja mä oisin halunnu sen risun mut se heitti sen pois just ennenku yletin siihe. Heitti pois hyvän risun! Ei mua sit enää kiinnostanu se täti ku oisin halunnu sen risun vaa.

Ku pelottelut oli ohi ni yks täti sano että mä oon kunkku ku en pelkää mitää. Niinhä mä oonki! Mä olin siinä piirissä keskellä ja sain rapsuja ja kaks maksanapoo ja vähän leipää. Ja kaikki taputti mulle. Se oli parasta!

– Onni

(toim.huom. Kaikki Onnin luonnetestivideot ovat nähtävissä YouTubessa:

http://www.youtube.com/user/bostonionni)


Liitoa ja kauhua

Mä olin tänään liitokisoissa. Mulla oli vähän kuumis kokoajan ni mä en ois vältsisti jaksanu ehkä juosta, mut äispä halus ni mä yritin olla sille mieliks. Ja sitäpaitti sillä oli nakkia ni sekin vähän helpotti. Mä siinä liidin ihan kaikessa rauhassa ku äispä alko huutaa et ”tänne tänne tänne tänne!!!” ja alko juosta ihan väärään suuntaan. Mä olin vaan et ”nou nou, tänne pitää mennä” ja menin vaa sinne mihin piti mennä. On se hyvä että mä ees tiiän mihin pitää mennä ku äispä on välillä vähän daiju eikä aina tajuu tai muista. Mä sain kotona palkkioks maksamakkaraa iltanapoihin. Se oli hyvä palkka se. Nam.

Liti haluu vielä kertoo jotain.

– Onni

Arvaa ku – mä olin tänään tuolla alakerrassa ja – ja – ja – mä leikin niinku sellasella – narulla – mikä roikkuu niinku siinä oven luona. Siinä narussa on niinku sellanen pallo, ni – ni – ni – se on ihan selvästi tarkotettu sellaseks et sitä metsästetää ja siinä roikutaa. Mut – mut – mut – se oliki ANSA! Mä ihan nätisti roikuin siinä narussa, ni – ni – yks kaks vaan PAM ja SUR ja se pallo meni sinne ihan ylös VIUH!!! Mä aloin heti varottaa kaikkia muita et ”VAROKAAAAAAAAAAAAA!! TAIVAS PUTOOOOOOOOOO!!! KAMALAAAAAAAAAAAAA!!” ja mä juoksin – äkkiä pöyän alle turvaan. Sitte – sit – Onni ja äispä tuli kattoo mikä se oli mut – ei mitää tapahtunukkaa! Äispä näytti mulle sitä narua ja se oli ihan normaali taas, ei yhtään paukkunu eikä surissu, ja maistuki ihan samalle ku aina. Sit me mentiin Onnin kaa pihalle ja painittii, jee. Ja mäki sain maksamakkaraa että mustaki tulee isona yhtä hyvä liitäjä ku Onnista! NAM!!

– Liti


Autovaihdokas

Mun auton tilalle on tullu joku vaihdokas. Mun vanha auto on kadonnu ja sen paikalla meiän pihalla pönöttää nyt ihan joku muu auto. Mun vanhassa autossa mä sain aina matkustaa takapenkillä. Etupenkkihän ois just sopiva paikka mulle, mut takapenkkikin on ihan ok, parempi se ku joku muu paikka… Nimittäin tässä oudossa autossa joutuu matkustaa takapaksissa, ihan niinku Turon autossa!! Mä kannatan yleisesti kaikkee Turon-kaa-samis-juttuja, mut tässä on nyt jotain mätää… Mä eilen matkustin siellä ja mulla oli tosi kova kiire ja piti ryntäillä koko ajan joka puolelle ku siellä oli niin monta ikkunaa mistä piti vahtii. Ja sit jos ispä kruisaili ni mä välillä kaaduin ku mä pönötin ja se auto käänty ja mä kaaduin. Nih. Et mun mielestä ehkä oli sittenki kivempi se mun oma auto. Ehkä nii kumminki. Mun pitää vähän miettii tätä vielä.


Maalimanlopun meininki

Meidän elämä on muuttunu kummalliseks. Äispä on jääny kokonaan pois töistä ja me vaan hissutellaan kotona ja nukutaan. Mä haistoin sitä eilen kun se tuli kotiin ja se haisi kipeelle. Nyt se vaan hissuttelee ja mä oon kylkimyyrynä pitämässä sitä silmällä ettei sille käy mitenkään. Tosi epäilyttävää tollanen.

Olis pitäny arvata että jotain on vialla kun äispä ei tullu yhen kerran yöks kotiin ja paukutus ja rymistely seinässä lisäänty ja koveni ja ulkona on vieläki kylmempi ku aikasemmin! Tässähän on ihan maalimanlopun meininki nyt! Kohta joku varppina tunkeutuu seinästä läpitte ja sit kylmyys pääsee meille sisälle ja me äispän kaa palellutaan tänne ku me vaan ollaan kotona ja hissutellaan! Että mitenkäpäin tässä nyt pitäs olla häh?! Huoh, tää sankarikoiran elämä on niin raskasta. Otan päikkärit ja mietin sit enempiä suunnitelmia.


Reikä seinässä

Iha ite

Kohta varmaan on reikä seinässä. Ja mulla ei varmana oo mitään tekemistä sen kaa, vannon kautta kiven ja kannon! No okei, sen keittiön seinässä olevan reiän kaa mulla saattaa olla jotain tekemistä mut ei tän uuden, tai siis sen mikä kohta varmana on seinässä. Oon nimittäin ihan varma että joku aikoo tunkeutuu meille seinän läpitte! Kuuluu kauhee paukutus ja jyristys ja mä meen kiireesti iskän tai äispän syliin jos ne on kotona. Mut jos ne ei oo kotona ni sit mä meen peiton alle. En tietenkään siks et mua pelottas, koska mua ei ikinä pelota ku oon niin kunkku, vaan siks ku siellä peiton alla on mukavan lämpä ni sit se paukutuskaan ei käy nii hermoille. Ja mä voin naamioituu sinne peiton alle et jos tulee joku tunkeilija ni voin tehä yllätyshyökkäyksen ja ajaa sen karkuu. Mä osaan iha ite peitellä itten sohvalle. Sitten mä kieriskelen kun mä herään peiton alta nokosilta. Onneks siinä on hyvä kieriskelymatto heti vieressä, se rapsuttaa selkää ja naamaa just sopivasti.

Paras kieriskelypaikka


RIKS RÄKS JA POKS!

Arvatkaa ihan kamalaa tapahtu! Meitsi ihan kaikessa rauhassa vaan etti nakkipiiloja ku iskä piilotti. Meitsi vaan ihan rauhallisesti nuuskutti ja etti niitä nakkisia, mitään pahaa en tehny kenellekään. Ni yhtäkkii kuuluu vaan RIKS RÄKS JA POKS ja taivas alkaa pudota mun niskaan!! Kamalista kamalin ääni ikinä ja jylinä ja ryminä ja palasia lenteli ja mä juoksin äkkiä alakertaan karkuun että apuuuuuuuuaaaaaaaaaaa!!! Äispä ja iskä oli tosi rohkeita, ne vaan meni kattoon että mikä siellä rymisee, mä en menny vaan menin keittiön pöydän alle piiloon oottaan et millon on turvallista tulla esiin. Ehin olla siellä pöyän alla aika kauan ku äispä haki imurivihulaisen turvakseen sinne ylös ni en halunnu mennä sit sinne päinkään ku imuri on toiseks pahin heti niskaan putoovan taivaksen jälkeen. Äispä sano että tuli seittemän vuoden epä-Onni nyt. Mut ei meille ketään tullu, mä näin sieltä pöyän alta ovelle koko ajan eikä tullu ketään ovesta. En tajuu, se puhuu sekavia aika usein.

Hullu juttu, sit ku kävin äispän kaa tarkistamassa makkarin sen jälkeen ku imurivihulainen oli menny pois, ni siellä ei ollu mitään outoo. Mä nuuskutin mattoo ku siinä hais katastroohvi, mut mitään ei näkyny missään. Paitsi 2 nakkista, söin ne pois kuleksimasta.


Hulluutta Mikkelissä

Mä olin reissussa Mikkelissä äske, vaikka kyllähän te sen tiiätte ku Turo kerto teille. Mä olin palloilemassa Turolla ja uimassa Kostilla. Nii-i, kuulostaa hullulta ja sitä se oliki. Turon luona hulluinta oli niitten pallojen lisäks ehkä se, että mä kävin yksin naapurissa kylässä. Mä aattelin et ku kotona mä voin aina mennä naapurin Pirkolle kylään, ni ehkä Turonki naapurissa asuu sellanen Pirkko. Ni sitä Pirkkoa mä läksin ettimään sieltä. Ei löytyny Pirkkoa vaan löyty hirveesti pikkuihmisiä, tosi paljon! En oo ikinä nähny niin paljon pikkuihmisiä kerralla. Sit me mentiin yhessä pikuihmisten kaa takas Turolle ja pimpotettiin ovella ja arvatkaa kuka tuli avaamaan?!? Äispä!! Vähänkö hulluu!!

Vaikka meillä oli Turolla ihan perus-hulluu, ni Kostin luona meillä vasta hulluu oliki. Ekana ku me oltiin Turon kaa tsillailee siellä pihalla ni Turon äispä alko vaan huutaa siellä ovella et ”Tuuuuurooooooo!” ni ette ikinä arvaa mitä sit tapahtu!? Tuli kaks karvaturrikoiraa Lapista asti sinne pihalle!! Me tsillailtiin sit niitten kaa siinä ja päätettiin näyttää niille vähän Kostin huudeja, mut äispät rupes väkisin tunkee mukaan ni ihan pilallehan se meni se retki sit. Vähänkö hulluu et tuli niin kaukaa vieraita et ihan Lappalaisia pörrökoiria! On sillä Turon äispällä aika kantava ääni, huh huh.

Toinen tosi hullu juttu siellä Kostin luona tapahtu silleen ku me mentiin yhtenä kertana ihan normisti lenkuroimaan Papan kaa. Ennen ku siellä oli jäätä missä me juostiin ni nyt siihen jään ja mettän väliin oli tullu vettä. Kosti meni juomaan siihe veteen ja ku siinä oli just sopivasti kivi vieressä ni mä menin siihen kivelle ku siitä näki paremmin. Siitä kiveltä yletti kans hypätä sinne jään päälle, ni mä sit menin sinne ja tein pienen lenkuran siellä. Pappa vähän vihastu ja huusi mulle että ”tuu nyt hullussa pois sieltä!” ni tietty mä tulin ku Pappa pyysi. Mutta sit tapahtu se hulluus; jää räksähti ja blumps mä putosin sinne veteen!! Ja uskokaa ku mä sanon ni se vesi oli HIRRRRRRRRVEEN KYLMÄÄ!!!

Nukahti ja valahti

Väsähti, nukahti ja valahti

Mä äkkiä kiipesin takas sinne jäälle et pääsin pois sieltä vedestä. Pappa huusi taas että tuu pois sieltä ja ku mä menin Papan luokse päin ni RÄKS ja BLUMPS! Taas mentiin! Sit Pappa oli jo hyppäämässä mua pelastamaan ni mä olin ihan että ”älä nyt hullussa tänne tuu ku tää on ihan jäistä tää vesi” ja uin sit sinne Papan luokse. Pappa oli vähän järkyttyny, mut mä vaan ravistelin vedet turkista ja olin ihan et ”kamoon Pappa, mentiin”. Sit me jatkettiin lenkurointia ja Turo löys monta tosi hyvää kepukkaa joista me taisteltiin.

Nyt oon kotona ja mulla on lenssu. Lenssu on sitä ku pitää yöllä lipsuttaa nenää ku siitä vuotaa ja kuono on välillä ihan tukkeessa. Ja kanssa mua on hirmeesti väsyttäny. Mä melkein nukahan kokoajan istuvilleen jos en makaa. Ni sit mä enimmäkseen makaan.


Naapureitten kaveri

Tänään me käytiin äispän kaa lenkuroimassa ja sit mentiin kotiin. Ja sit, mä läksin uuestaan lenkuroimaan, mut äispä ei tullu mukaan! Olin vähän että häh… Mä menin naapureitten kaa lenkuroimaan ilman äispää. Anna, mun koiranaapuri, oli messissä kans. Mä en ois eka tahtonu lähtee kun äispä meni eri suuntaan ja oisin vaan tahtonu sinne, mut sit mä sain namuja ni ei sit haitannu niin paljo. Lenkuran jälkeen mä menin Pirkolle kylään. Me vaan hengattiin Pirkon kaa kahestaan siellä niillä ja leikittiin. Mä sain lainata Pertan leluja ja siellä oli aika hyviä löytöjä. Siellä ei ollu muita kotona, eikä Perttakaan ollu siellä vaikka se aina melkein on siellä. Pertta on aika vanha, se on kanssa terrieeri niinku mäkin. Pertta oli varmaan menny johonki ku Pirkolla oli sitä kovasti ikävä. Mä pussailin Pirkkoa paljon et se ei olis surheellinen ja se tuli iloiselle tuulelle siitä pussailusta. Sit äispä tuli ja me tultiin kotiin ja nyt me mennään saunaan. Mua väskättää aika paljon kans. Taian mennä saunaan nukkumaan nyt.


Hokattu on

Mä oon viime aikoina hokannu pari tosi mielenkiintosta asiaa. Niinku tietsikasta esmes, nyt mä ymmärrän miks äispä jaksaa tuijottaa sitä aina niin kauan. Siinä on nimittäin sellanen pieni valkonen suttu, joka liikkuu ihan mihin sattuu. Mä oon yrittäny pyydystää sitä jo monta kertaa, mut en oo saanu sitä syötyä. On kyllä nuolassu sitä, mut ei se maistunu millekään. Outoa.

Sit toiseks, oon löytäny yhen reiän. Se on makkarin seinässä korkeella ja mä en yletä siihen millään, en vaikka kiipeisin sängylle tai pöydälle. Ja sitäpaitsi pöydälle ei ees kannattais kiivetä, ei ainakaan silleen et äispä näkee, tulee tukkapöllyä sillon. Mä oon tuijottanu sitä reikää mut mitään ei oo vielä tapahtunu. Mä aattelin et jos sieltä vaikka löytyis jotain jännää, tai jos siellä vaikka olis joku. Jatkan tutkimuksia.

Kolmanneks, löysin yks päivä lenkillä ojasta jotain tosi hyvää ja söin sen. Tai melkein söin, kun äispä kaivoi sen mun kurkusta pois ja heitti menemään. Ihan hukkaan meni hyvä juttu. Sit pari päivää myöhemmin käveltiin siitä samasta kohasta, ni löysin sen herkun just sieltä, mihin äispä sen heitti! Sit söin sen tosi nopeesti, eikä äispä ehtiny tehä mitään. Hokasin, et jos löytää jotain herkullista ni sen voi löytää uudestaanki toisena päivänä, jos sitä ei heti saa syötyä.

Neljänneks ihan äsken huomasin et meidän seinässä on uloke, joka puhisee ilmaa mun niskaan. Sekin on niin korkeella etten yletä tarkempia tutkimuksia suorittamaan, mut oon tuijottanu sitä tarkkaan. Oon yrittäny silleen selvittää mitä se uloke aikoo, että onko sillä pahat mielessä. Mä en luota siihen, sehän voi olla vaikka pieniä koiria vaaniva uloke ja yrittää joku kerta syödä mut jos en oo varuillani.


Kaksoisolentoja liikkeellä

Äsken ku mä olin lenkuroimassa ni arvatkaa kenet mä näin?!? TITI-UUN ja MORSEN!!! Ne tuli ihan muina miehinä mua vastaan ja ne huusikin mulle jo pitkästä matkaa jotain et ”kyllä me tunnetaan sut, tuuppas tänne päin…”. Mä aattelin eka et vähänks kiva nähdä tuttuja, mut sit mä aattelin et miten ne vois olla Titi-Uu ja Morse, kun Tiitu ja Morse asuu Pelkiassa ja mä asun Korsossa? Sit ne kaksoisolennot huuteli mulle vähän rumia kun ne meni ohi, ni mä en sit mennykään moikkaamaan niitä. Tai mitä jos ne oli ne oikeat Tiitu ja Morse, ja jos ne puhukin mulle Pelkiaa enkä mä vaan tajunnu? Mun pää on nyt ihan sekasin, oliko ne Pelkian vai Korson Tiitu ja Morse??


Samanlaisia päiviä

Mulla on ollu nyt tosi paljon samanlaisia päiviä sen jälkeen ku tultiin Turon luota reissusta kotia. Mun samanlaisissa päivissä on samaa juttua monesti:

– AAMU: herään öisiltä unilta mun uudelta sohvalta, meen vähäks aikaa sänkyyn nukkumaan, syön vähän napoja ja käyn vähän ulkona

– PÄIVÄ: nukun pitkät päikkärit

– ILTA: käyn äispän kaa pitkällä lenkuralla inhokkitossuissa ja inhokkipuvussa, riehun ihan vähän, syön mun herkkuluuta ja remustan leluja, syön iltaviilin, saunon, käyn vähän ulkona ja käyn öisille unille.

Melkein samanlaisia on ollu kaikki päivät. Erilaista on ollu se, että kerran me tavattiin lenkuralla yks täti, joka tunsi mut vaikka me ei tunnettu sitä. Se kysyi että oonko mä se kuuluisa Onni! Äispä meinas vähän hämmentyä mutta sai se sitten sanottua että sehän mä just olen. Se täti sanoi että mä oon tosi hyvännäköinen ja ihana, se oli käyny lukemassa mun lokia vaikka se ei tuntenu mua ollenkaan. Sen mielestä mä oon varmaan paras, ja oonhan mä. Tulispa useemminkin tuntemattomia tätejä kehumaan mua kesken lenkuran.

Sitten kanssa erilaista on ollu se, että mulla on ollu mahan alla kipeetä. Tai oikeestaan siinä jalan ja mahan välissä on ollu. Joskus siellä on ollu niin kipeetä että mun on pitäny vinkuroida ihan kovaan ääneen ja sieltä on tullu vertakin. Verta mun mahan ja jalan välistä! Nyt se on jo onneks aika hyvänä eikä tee enää kipeetä.

Ja vielä yks erilainen juttu sattu tänään ku oltiin pitkällä lenkuralla. Mä tykkään kauheen paljon kaikista mettäpoluista, ja oon yrittäny sitä äispälle viestittää jo pitkän aikaa. Nyt mun vinkkaukset on selkeesti menny perille, kun tänään äispä vei mut yhelle mettäpolulle missä me ei oltu käyty koskaan ennen. Se olikin aika hurja polku, välillä suorastaan hengenvaarallinen. Me päästiin laskeutumaan sellaseen rotkoon ja se oli tosi hurjaa ja ihan villiä! Äispää vähän jännittikin et miten meille käy, mut musta se oli vaan siistiä! Sieltä rotkosta oli vähän vaikee päästä pois, mut äispä nosti mut hissillä ylös. Se oli huippu polku!


Iskä hukassa

Mun iskä unohti tulla yöks kotiin. Se ei tullu vaikka mä kuinka ootin ja ootin oven luona ja tuijotin ovee ja ikkunaa. Mä olin huolissani vähäsen et se on hukkunu, mut sen ääni kuulu illalla jostain ja sano että ”Onni älä huoli, oon Oulussa.” OULUSSA!! Helka asuu Oulussa!! Onko iskä menny Helkalle kylään? Miksei se ottanu mua mukaan? Millon se tulee takas? Kai se tulee takas?


Priimatavaraa

Mä olin äsken hullussa kidutuskammiossa! Se oli naamioitu sellaseks lääkäripaikaks, mut se ei ollu mun normilääkäripaikka missä on kivoja tätejä ja herkkunameja pöydällä, vaan ihan vieras kamala kidutuspaikka. Siellä oli kauheesti mun kaa samiskoiria, bostonilaisia, ja melkein kaikki oli kanssa poikia niinku mä. Yks poika oli siellä yhessä majassa ja se huusi kauheesti että ”Päästäkää mut pois kun tää ei oo mun maja! Mä en nää mitään! Tää ei haise mun majalle ollenkaan!” Olis pitäny arvata että siinä paikassa on jotain kammottavaa… Sitten kun se poika tuli pois sieltä majasta ni se tuli leikkimään mun kaa vähäks aikaa. Se oli melkein samis Sulon kaa paitsi isompi. Ehkä se oli Sulon iso veli! Se poika oli parasta koko paikassa.

Ekana kidutuksena mun silmiin ruiskutettiin jotain ainetta, ei kivaa. Ja sit mä jouduin pöydälle kanssa, ei ikinä hyvä merkki. Mä yritin karata sieltä kiipeemällä äispää pitkin taivaaseen asti karkuun, mut en päässy kun tädit piti mua kiinni. Sitten sammu valot ja alko kuulustelu. Mua alettiin kuulustella ja kiduttaa samaan aikaan, ne olis varmaan halunnu multa jotain kuninkaallisia tietoja. Mun jalkoja kopeloitiin ja mun silmiin osoteltiin kirkkaita valoja ja mua hypisteltiin. Mut mä en pukahtanu yhtään salaisuutta. Lopulta ne kai tajus että ne yrittää ihan turhaan. Sillon mä huomasin et mun tilaisuus oli tullu ja mä pakenin siitä pöydältä äispän syliin.

Äispä sanoo että mä oon priimatavaraa. Ehkä sekin oli otettu kun mä osasin olla niin tiukkana siellä kidutuksessa. Pakkohan mun on olla kovis kun se ite menee aina niin kauhusta kankeeks noissa tilanteissa, ettei siitä oo mitään apua.


Väijyleitä puskissa

Oon huomannu että ulkona on nykyään pimeempää ku ennen. Ei se mua silleesti haittaa, kun oon mä ennenki lenkuroinu pimeellä ja hengannu ulkona pimeen aikaan. MUTTA. Pimeen mukana on tullu väijyleitä. Kamalia hirmeitä pelottavia väijyleitä. Hui!

Niinku yhtenäkin iltana kun me oltiin äispän kaa lenkuroimassa ja oli pimeetä, ni mä näin väijyleitä. Ekat väijylit oli yhen talon pihassa. Ne oli vaan ihan paikallaan ja vaani meitä, sellaset isot valkoset väijylit. Äispä oli tosi rohkee ja meni taputtamaan niitä, ni mäkin kävin tosi hitaasti hiipimällä niitä haistamassa. Ne vaikutti ihan semisti vaarattomille, mut silti mä juoksin varmuuden vuoks kauheen nopeesti karkuun. Ei väijyleihin voi kuitenkaan luottaa ihan satasella.

Sit mä näin vielä toisenki väijylin naapuritalon pihalla. Se oli vihree möykkyväijyli ja mä pingoin hulluna karkuun ettei se nappaa mua kii. Se oli varmaan vähän hidas se väijyli, kun se ei saanu äispääkään kiinni vaikka äispä maleksi siellä narun päässä ihan surmeen hitaasti. Äispällä ei oo kyllä yhtään itsesuojelemisvaistoja.


Kumma yö

Viime yönä tapahtu kummia. Mä olin siinä mun majassa nukkumassa ihan muina miehinä kun yks kaks jostain kuulu murahdus. Mä vähän havahduin siihe mut mitään ei enää kuulunu. Sit kuulu toinen murahdus ja mä huomasin että se tuli mun mahasta. Mun maha sanoi myös ”bulbul” ja ”pröööö” ja lisää murinoita. Ja sitten tuli mongerrus. Mun mahaa alko mongertaa ihan kauheena, niin paljon että mun piti vähän vinkasta. Mä ihmettelin että miten nyt näin yks kaks mun maha alkaa hankalaks, kesken unien vielä. Mutta niin se vaan alko ja rupes tekee kipeetä.

Musta alko tuntuu siltä että kohta seuraa jotain kammottavaa jos en pääse äkkiä pihalle. Mä menin siihe mun aidan luokse ja vinkasin vähän kovempaa. Mä toivoin et äispä kuulis kun se nukku yläkerrassa. Mä arvasin et näin käy kun mut hyljätään makkarista. Mä vinkasin vielä pari kertaa ja sit kun se ei tullu ni mä aloin jo ettii paikkaa et mihin mä voisin helpottautua. Mutta sit sytty valot päälle ja äispä tuli! Äispä tuli ja mä juoksin aidalle ja me mentiin äispän kaa ulos. Siellä mä helpottauduin, eikä mua haitannu yhtään vaikka sato ihan hirmeesti vettä.

Kun me mentiin takas sisälle niin äispä kehu mua hirveesti. Se kehu ja rapsutti ja sit me mentiin yhessä makkariin nukkumaan. Aamulla mä sain kinkkumakkaraa. Äispä oli laittanu kinkkumakkarat silleen nyytiksi, vaikka mä oisin voinu syyä ne silleen ihan levälläänki. Se oli varmaan palkintomakkara kun mä olin niin viksu että herätin sen enkä kakkinu sisälle.


Reissutarinoita 1

Nyt ei oo ollu kuumisluumis enää pitkään aikaa mut äispä on ollu ihan pölö eikä oo ollu mun kirjurina ni en oo saanu mun reissutarinoita tänne vieläkään. Nyt kun se kerranki istuu paikallaan hetken ni nyt mä kyllä kerron juttuja.

Pauka-Onni

Pauka-Onni

Me mentiin äispän kanssa junamatkalle ja junassa oli kuumis. Siellä oli kameleitaki mut ei niitä saanu moikkailla, junamatkalla ei ikinä saa. Sit mä vaan kaukaa moikkailen ja huutelen niille terkkuja kun ei saa mennä läheltä moikaa. Junamatkan päässä oli Turo ja Jenska-täti, ja sitten me mentiin Turolle. Me alettiin möyhytä ja kaikki menikin ihan kivasti aluks. Sitten illalla mua alko kutittaa ihan sikana! Mä laahasin itteeni pitkin seiniä ja mattoja ja äispä ihmetteli että mitä mä oikein pelleilen. Mut en pelleilly, kutitti ihan sikana! Sit se tarkasti mut ja mä olin ihan Pauka-Milla. Vaikka en kyllä ollu, kun en oo tyttö, olin ehkä Pauka-Onni. Se Pauka-Onni tarkottaa sitä että on möykkyjä joka paikassa hirmeesti ja kutittaa ihan sikana. Mulle tuli läähätys ja paha mieli ja mä menin pöydän alle. Sitten mä sain maksamakkaraa ja se varmasti autto koska kutitus ja Pauka meni pois. Sitten mä nukuin äispän vieressä yöllä.

Halitankin täyttö käynnissä

Halitankin täyttö käynnissä

Yhtenä päivänä me lähettiin reissumatkalle Turon ja muitten kanssa. Me mentiin Turon autolla ajelulle ja me jouduttiin olemaan siellä kontissa ja siellä oli vähän tavaroita. Turo meinas litistyä yhesä mutkassa niiden tavaroiden viereen, mutta onneks ei ihan kokonaan litistyny. Meillä oli kuumis ja ikkunat oli ihan sumussa ku me yritettiin tsiikailla maisemia. Sitten kun luukku aukes niin me oltiinki tultu mökille! Ja iskäkin tuli sinne, mä näin sen ikkunasta kun se tuli ja mä huusin sille että ”täällä mä oon, täällä ikkunassa, kato tänne iskä!”. Ja se katto ja se vilkutti mulle ja sitten se tuli sinne. Mökillä oli vesisade ja mä en eka ois halunnu mennä sinne sateen alle. Mutta sitte ku Turo meni kokoajan ni munki oli pakko mennä ja mä kastuin. Välillä mua paleli ihan sikana ja piti käyä sisällä lämpiämässä ja sylityttämässä. Munkin halitankki tyhjenee aika usein niinku Tahvonki, sellasta se on kun on SUPER-koira.


Kiireinen päivä

Eilen oli kauhe kiire ja hirmeesti tekemisiä. Ekana me lähettiin autoajelulle aamulla äispän kaa. Meillä oli kyydissä kanssa yks Kyläilijä joka oli ollu meillä yökylässä, ihan mukava täti. Sillä oli suklaata ja mä kävin illalla salaa varastamassa siltä suklaatia kun se ei huomannu. Ei ollu kauheen hyvää ni mä syljin sen toisen palan lattialle. Mut se siitä, asiaan. Me oltiin selvästi menossa mummulaan, mut kun tultiin kohdalle ni äispä ei huomannu sitä ja se ajo ohi! Mä huusin sille että ”Pysähdy! Pyyyysääähdyyy! Sä menit ohi mummulasta!!” mut ei se tajunnu. Me ajettiin vaikka kuinka paljon ohi ennen ku äispä pysähty. Se kävi varmaan kysymässä ajo-ohjeita joltain kun sit me lähettiin takasin päin mummulan suuntaan, mutta samalla se hukkas sen Kyläilijän johonkin eikä me otettu sitä enää mukaan. Kun mummula tuli taas näkyviin ni mä huusin heti että ”Mun mummula on tuossa, pitää kääntyä tästä!” ja sit äispä tajus.

Mummulassa oli Mummmu ja Pappa ja Terhi ja pikkuihminen. Mä oisin halunnu leikkii sen pikkuihmisen leluilla kun ne oli niin hineitä, mut en mä saanu. Aina kun mä löysin jonkun lelun ni heti äispä oli kärppänä vaatimassa sitä itelleen. Ihan pönttöö et äispä saa leikkii niillä mut mä en. Mä oisin kans halunnu vähän hellii sitä pikkuihmistä mut en saanu tehä sitäkään, vaikka sekin olis selvästi halunnu hellii mua. Ison ihmiset on tympäleitä. Onneks siellä ei kuitenkaan tälläkään kertaa pihistelty ruoasta. Mä sain makkaraa ja lettua ja herneitä. Nam!

Äispä harrasti mummulassa vähän pianismia ni mäkin päätin kokeilla. Mä soitin ja lauloin, ja pappa sano et mun pianismi oli aika synkkää ja että mä voisin mennä johonki Tuskaan. Mee ite puskaan jos soitto ei miellytä! Musta se oli kaunista. Ihan niinku se pikkuihmisen pupukin joka oli siinä pianismin päällä, sille mä soitin kun se oli musta ihana. Ja sille pinkille hyvänmakuselle kumiankalle.

Välillä mä kävin papan kaa lenkuroimassa ja välillä kävin kanssa autoajelulla äispän ja Terhin kaa. Me käytiin isossa kaupassa ja mä sain vartioida autoa sillä aikaa kun muut meni sisälle. Mä sain sieltä kaupasta kanssa tulisia kiitokseks hyvästä auton vartioinnista. Mä sain sellasen kuninkaan kruunun. Se oli hieno ja just sopiva tälläselle Kunkulle, mut mä tuunasin sitä vielä hienommaks ja revin siitä kaikki turhat piikit irti. Nyt se on enempi sellanen tiara ja paljon vähemmän kuuma näin kesällä.

Lopuksi me mentiin kotiin ja Terhi tuli mukana. Mä olin jo käyny nukkumaan ja oli ihan pimeetäkin jo, kun äispä sai hullun idean et lähetään lenkuroimaan! Mä olin eka ihan että ”häh?” mut menin sit kummiskin pihalle. Mä oisin halunnu mennä heti takas sisälle kun huomasin et ulkona sato vettä ihan ällönä, mut äispä pisti oven kii ja veti mut sinne sadeilmaan. Siellä me sit lenkuroitiin vesisateessa, kunnes yhtäkkiä Terhi katos yhen auton taakse. Se auto meni pois, mut Terhiä ei enää näkyny missään! Taikatemppu! Se oli mullekin jo liikaa ja mä päätin et nyt lähetään kyllä kotiin. Me juostiin koko matka melkein ja se juoksu jäi mun jalkoihin silleen että oli pakko pömöttää vähän kun pääsin sisälle. Sitten me tehtiin outo peti mun sohvalle ja käytiin siihen nukkumaan äispän kaa. Oli ollu tosi kiireinen päivä ni oli kiva päästä äispän peiton alle nukkumaan. Pystyin sitte hyvin vahtimaan sitä ettei se saa enää mitään outoja ideoita.


Valtakunnan laajennus

Rakkaat ystävät ja uskolliset alamaiset, nyt seuraa tärkeä kuninkaallinen tietotus, tietottajana Kuninkas-Onni! Mun valtakunta on nyt laajentunut! Se kaikki repiminen, rikkominen, paukuttaminen, pöristäminen, sotkeminen, siivoominen ja rojujen levittely johti siihen, että meillä on nyt uus koti. Se on ihan kiva lisä mun valtakuntaan ja mä oon saanu sieltä, eli täältä, uusia ihmiskavereita ja koirakameleita. Naapurissa asuu yks naapurin-täti ja naapurin-setä ja niiden naapuri-koira, joka on kans mun uusin tyttöystävä. Mä tarkkailen niitä aidan läpi, että mitä ne puuhaa siellä. Ne on tosi kivoja ja niiden naapuri-kotikin on varmaan kiva. Mä melkein kävin kerran niillä kun niiden ovi oli auki. Mutta sitten toinen ovi olikin kiinni ni en päässy tekemään sellasta kunnollista kierrosta siellä niiden kodissa. Oisin voinu hyvin tutustua mun uuden tyttöystävän asumukseen paremmin.


Poirotti pihalla

Uudessa kyläpaikassa on sellanen piha, se on sellanen ulkoilupaikka mut tosi pieni. Me oltiin kameleitten kaa mietitty että jos se piha on joku ansa kun se on jotenki epäilyttävä. Mä olin jo melkein varma siitä ansajutusta kun äispä ja iskä usutti mua sinne niin yli-innokkaasti joka aamu ja ilta. Ni mä en sitten menny vaan juoksin karkuun ja murisin niille, en halunnu ansottua siellä, ou-nou. Menkää ite uunot, mä en kyllä tuu.

Tänään äispä sit meni sinne ni mäkin menin samalla tsekkaamaan sen paikan, tekee niinku salapoliisityötä siellä. Mä oon vähän niinku sen pihan Herkules Poirotti, kun oon niin vahva ku Herkules ja mulla on vähintään yhtä hienot viikset kun Poirottilla, paitsi hienommat. Mä tein SUPERtarkkaa tutkimusta siellä eka ja se piha ei vaikuttanu lainkaan uhkaavalta. Äispä alko taltuttaa sitä pihaa semmosella räminäkepillä. Se räminäkeppi on ehkä joku imurivihulaisen sukulainen, ainakin se näytti yhtä kammottavalta vähän jännittävältä ja piti kans kummaa ääntä. Mä oisin halunnu vähän pöllyttää sitä keppiä mut en päässy iskuetäisyydelle kun se oli niin nopee ja sillä oli piikkejä. Sit mä aloin aikani kuluks pömöttää hulluna ja kaivoin pari kuoppaa ja söin pikkasen tuoreita oksia suoraan puista ja löysin pari hyvää kepukkaa järsittäväks. Ei se piha sittenkään ehkä oo ansa kun siellä oli kaikkia tollasia kivoja juttuja ja ei mulle käyny mitenkään vaan oon ihan kunnossa. Mut ehkä kuitenkin pitää olla tarkkana vielä jonkin aikaa että voi olla ihan varma pihan vihulaisuudesta… Jatkan tutkimuksia…


Remonttikoirana

Me oltiin koko viikonloppu siellä uudessa kyläpaikassa, siellä mihin me vietiin viimeks niitä rojuja. Nyt me vietiin lisää rojuja ja jäätiin sinne nukkumaanki. Iskä ja äispä oli siellä remontissa ja mä oli remonttikoirana. Remontti on sitä kun rojuja lojuu joka paikassa ja hirveesti roskia ja paikkoja menee rikki ja mihinkään ei saa koskea. Remonttikoirana oleminen oli välillä tosi tylsää, just siks ku mihinkään ei saanu koskee vaan aina tuli kauhee huuto. Remonttikoiruudessa oli kyllä se hyvä puoli että sai hyviä makusteluluita ja sai olla kaiken päivää äispän ja iskän kaa. Mut on siinä kans se huono puoli et se on tosi rankkaa, kun pitää kokoajan vahtii että iskä ja äispä tekee kaiken oikein ja mitä ne nyt tekee ja minkä se nyt laitto tonne tuolin päälle ja mikä täällä haisee. Se on tosi rankkaa.

Iskä aina valittaa että mä muka haisen kamalan pahalle joskus, mut nyt ei kyllä kannattais yhtään. Mulla meni  nimittäin ihan nenä tukkoon kun iskä haisi niin pahalle remontissa. Se haisi niin pahalle että koko kyläpaikka haisi ihan kummalliselle ja mun alko melkein päätä huimata. Meiän piti avata kaikki ovet ja ikkunat että saatiin iskän remonttilemua ulos että voitiin nukkua siellä edes.


Aarteita kylässä

Me on kyläilty tosi paljon viime päivinä, matkusteltu paljon autolla ja käyty kylässä eri paikoissa, juu nou. Me mentiin yhtenä päivänä johonkin uuteen paikkaan kylään mut siellä ei ollu ketään kotona. Me mentiin kuitenki sinne ja siellä ei myös ollu mitään pöytiä eikä sohvia eikä sänkyjä, eikä yhtään mitäänkään tavaroita! Vieraita lemuja siellä oli, ihmisten ja koirien lemuja, mä tutkin sen paikan ihan joka nurkasta joka nurkkaan. Siellä oli 3 eri lattiaa ja paljon portaita sisällä, ja mä löysin välillä kaikkee herkkuroskia sieltä nurkista ja tietty söin ne. Lähimummulan mummo ja pappakin tuli sinne kylään ja mä läksin niitten kanssa niille kylään. Mä olin siellä tosi kauan ja me käytiin papan kaa lenkuralla ja mä sain mummolta herkkuja. Sit oli melkein yö kun iskä ja äispä tuli hakemaan mua.

Eilenkin lähettiin matkalle autolla ja autossa oli paljon rojua. Me hukattiin iskän kaa äispä johonki siinä matkalla, kun se pönttöpää nousi autosta kesken matkan! Onneks se sitten löyty samasta paikasta myöhemmin, mut kyllä mä vähän huolestuin ekana. Me miehet vietiin ne rojut sinne kyläpaikkaan kun siellä ei taaskaan ollu ketään kotona. Iskä rupesi ihan hurjaks ja alko rikkoa siellä paikkoja! Mä oisin auttanu kyllä, koska rikkominen on mun erityisalaa, mutta ei se antanu koska se on ihan tajuton kun ei tajua miten hyvä mä oon. Mä sit vaan kantelin risuja ulkonta sisälle ja imeskelin niitä ku ei siellä ollu muutakaan tekemistä.

Mut se ulkopaikka! Siellä kylässä on ulkopaikka missä saa olla ilman hihnaa ihan omineen! Vähänkö siistiä! Mä oon kirjotellu sinne paljon viestejä kun siellä oli kaikkee vieraita viestejä valmiiks. Siellä luki kaikkee et ”Tää on meidän piha, menkää pois!” ja ”Naapurin kissa haisee!”. Mä kirjotin sinne sit et ”Missä te ootte?”, ”Kuninkas-Onni kävi täällä.” ja ”Teillä on hieno valtakunta”. Ei oo tullu vastauksia, eikä oo näkyny muita kirjottelijoitakaan siellä. Mutta sieltä pihalta löytyy kans kaikkia aarteita; rikkinäinen mittauslaite, naruja, puskaoksia ja hienoja kiviä. Löytäjä saa pitää!


Reiät katosi

No just joo! Mun kamelit täällä oottaa huolissaan ja miettii et oonko mä kadonnu, kun totuus on taaskin niin simppeli et äispä on ollu tylsä. Sillä on muka kauheeta kiirettä ja ei ehdi mun juttuja kirjottaa ja plaa plaa plaa… Nytkin piti uhkailla että mä teen taas reikiä seiniin jos et kirjota. Se toimii. Rakkaat kamut: kaikki on hyvite, en oo kadonnu.

Meillä ei oo enää ollu mitään outoilua, huh – onneks. Kaikki on ihan normisti ja ookoosti.

Mummo ja pappa mun kaukamummolasta oli kylässä meillä. Eka oli tosi kivaa kun ne leikki mun kaa paljon ja käytiin papan kaa lenkuralla ja kaikkee. Mut sit alko tylsyys. Kaikki alko touhottaa ja tehä reikiä lattiaan ja siivota ja sotkea, ne ois kaikki normaalisti mun lempipuuhia MUTTA: mä en saanu osallistua! Mun piti kattoo vaan majasta kun ne touhotti ja se oli mun mielestä tosi tympälettä. Nyt kun mä saisin taas osallistuu ni kaikki on kadonnu; reiät lattiasta, siivousvälineet, kaikki vinkeen näköset työkalut, ja mummo ja pappa. Ei mua nyt enää huvita yksinään touhottaa silleen! Ehkä mä vähän pömötän myöhemmin sit, et saa kaiken touhotuksen ulos musta itestä.