Teinipoika 6-12 kk

Sikasiisti possu

Mulla on sunnuntaina synttäripäivä! Mä täytän sillon 1 vuotta. Koska mä oon jo iso poika ni mä en haluu olla enää mikään mamman poika vaan oon jo MIES. Kukaan mun tuntema mies ei sano äispää mammaks, ni en mäkään sit haluu. Mä aion sanoo tästä eteenpäin äispää äispäks, niinku kaikki muutkin isot kaverit tekee.

Me kuulemma lähetään taas äispän kaa huomenna reissuun. Sit kun iskä ei oo mun kaa juhlimassa mun synttäriä ni mä sain siltä lahjan jo tänään. Se oli sellanen sikasiisti sikapossu jonka vinku. Mä halusin heti nitistää sen kun se ulisi niin julmetusti. Ja mä nitistin sen ennätyajassa, meni vaan 5 minsaa ja se oli vainaa eikä ulissu enää yhtään!! Sit kun mä olin just hyvin pilkkomassa sitä osiin, ni äispä otti sen multa pois ja piilotti roskiskaappiin! Törkimys! Enhän mäkään piilota sen lahjoja ni ei sekään saa piilottaa mun lahjoja. Epistä.


Yömyöhään töissä

Mamma ja iskä on alkanu yökyöpeleiks. Tänäänki ne tuli kotiin vasta kun oli jo ihan pimeetä! Mä aattelin jo et meinaaks ne jättää mut yksin kotiin koko yöks. Mut ei ne meinannu. Sit kun ne tuli, niin me vaan alettiin tekemään kaikkee päiväjuttuja vaikka oli ihan pimeetä. Me lähettiin pimeessä mamman kaa lenkuralle ja lenkuroitiin suoraan mun lähipuistoon. Mä kingeilin siellä pimeessä kaikille. Ne ei meinannu millään uskoo vaikka mä kuinka huusin niille et ”hei, kuunnelkaa nyt tarkkaan! Mä oon tän puiston ja koko Leppävaaran, ja ehkä koko Espoonki, tai oikeestaan koko etelä-Suomen kingi!” Jotkut julkes jopa huutaa mulle vastaan! Kuvitelkaa!


Laiska mamma, huonot bileet ja paha Karma

Taas on ollu laiska mamma kun ei oo kirjuroinu mua moneen päivään. Mun kynsi on parantunu jo, en mä oikeestaan enää ees muista sitä juttua. Muutaki on tapahtunu, ni mä kerron nyt sit juttuja. Ja kuvissa on sit jotain kuvia.
Se reissu mistä mä puhuin viimeks ni me mentiin sit Mikkeliin. Oltiin taas Turolla kylässä ja me oltiin Turon kaa melkein kokoajan väsyjä. Mut kyl me kans leikittiin ja juostiin ihan hulluna. Ja mä vahdin kun naapurin täti siirteli lehtiä sen pihalla. Yks päivä me mentiin Kostille ja mun, Turon ja Kostin piti mennä pieneen mökkiin ihan kolmestaan eikä saatu mennä sisälle. Mamma sano että siellä oli juhlat ja me ei saatu mennä juhliin ettei me aiheuteta hässäkkää. Mekö?? Hässäkkää?? Naurettava väite! Sitäpaitsi mun mielestä ne juhlat oli aika surkeet kun en mä saanu mitään herkkuja enkä lahjoja. Jotkut ihan vieraat ihmiset kävi välillä kattomassa meitä siellä pikkumökissä, mut muuten oli aika huonot juhlat mun mielestä. Mun synttärit on kohta ni toivottavasti ne on ees vähän paremmat bileet.

Mää oon kans käyny pitkästä aikaa mun lähipuistossa. Mulla oli siellä vähän huono karma kun sellanen tosi iso Karma yritti nitistää mut. Mä en kyllä suostu nitistämiseen vaikka ois kuinka iso vastustaja, ni mä puolustin kyllä itteeni ihan tosissaan. Sit ihmiset keskeytti meidän välienselvittelyn ennen ku me ehdittiin selvittää kumpi meistä on kovempi jätkä. Mähän se tietty oisin ollu, mut mamma sano et Karma ois saattanu siitä huolimatta tehä musta hakkelusta. Pöh. Oli siellä puistossa kans sit yks pikku-Ronja-neiti, jonka kaa mä leikin aika paljon. Se oli erilainen kun muut tytöt, kun se ei ollu mikään helppo saalis. Mä en ees melkein yhtään saanu sitä kiinni kun se oli niin älyttömän nopee. Se tyttö oli kyllä aika kuul!


Lekurilla

Mä kävin tänään lääkäritätin luona näyttämässä mun varvasta. Tai sitä kynttä. Tai sitä, missä se kynsi ennen oli. Nyt mamma näki mitä sille oli tapahtunu ja sille meinas tulla paha olo. Mun kynsi oli kadonnu kokonaan ja siinä tökötti vaan sellanen punanen liha! Mä tykkään kyllä punasesta lihasta, ruokakupissa. En omassa varpaassa. Täti tökkäs mua piikillä niskaan ja laitto siihen tassuun sellasen tosi hienon vihreen käärön. Se käärö oli tosi hieno, ainakin ekat muutamat tunnit. Sit äsken mä sain tarpeeks siitä ja kiskoin sen pois. Se sattu vähän mut nyt pääsen esteettömästi nuolemaan sitä jalkaa niin näin on kyllä parempi. Sitäpaitsi mä kuulin selvästi kun se täti sano että enintään huomiseen asti täytyy pitää sitä kääröä. Ja kun mä otin sen nyt pois, niin enpähän ainakaan rikkonu sen määräyksiä. Selvä juttu!

Me mentiin sinne lääkäritätille bussilla. Mä en tykkää bussimatkustamisesta kun siellä mä en saa ikinä tehä mitä mä haluan. Mun piti vaan istuu mamman sylissä ja olla hiljaa. Mä en tykkää sellasesta. Mä oon enemmän niinku menevä mies. Onneks iskä tuli hakemaan meiät sieltä pois, ni mun ei tarttenu enää alistua mamman bussityrannille. Kotona me otettiin iskän kaa mies-torkut. Ihan kahestaan. Meiän mies-torkkujen aikana mamma oli pakannu tavaroita. Se sano että huomenna lähetään matkalle. Toivottavasti ei ainakaan bussilla…


Pallopelejä

Vähänkö mä oon nauttinu taas kun telkkarista on alkanu snuukkeri. Se on mun suosikki tv-ohjelma, siinä on pääosassa kaikkee erivärisiä palloja. Mä oon niitten punasten puolella. Tänään me oltiin iskän kaa katottu koko ilta kaikessa rauhassa snuukkeria ja sit kun mamma tuli kotiin ni mua alko kauheesti riehuttaa. Mä hain sit sille mun tennispallon ja pyysin et ”heitä, heitä!” ja kyl se sit heittikin. Vaan voi surku. Yks kaks mun tennispallosta löyty verta! Mamma leikki vähän neiti etsivää ja huomas et mun tassulle oli sattunu haaveri, kesken meiän pallopelien! Multa oli lähteny yks kynsi irti melkein kokonaan ku mä olin törmänny mun lelulaatikkoon (siihen samaan pelottavaan joka kaatu viikonloppuna)! Viheliäinen laatikko! Mur!

Sit mä jouduin mamman tassulääkäriin ja se putsasi sen mun tassun ja pisti siihen sellasen inhottavan teipin. Mä oisin ite osannu putsata sen jalan paljon paremmin mut ei se antanu mun ees yrittää. Ja se teippi on ihan mälsä. Enhän mä voi nyt ees kävellä kun se tuntuu niin inhalta! Mä kyllä puren sen salaa pois. Mamma sanoo et ei saa kun muutenkin on joka paikka nyt veressä. Pöh. Ihan mälsää sanon minä. Onneks tulee ees snuukkeria.

Potilas

Tässä on vielä inha kuva siitä irronneesta kynnestä. Ei heikkohermoisille!! 

Inha kynsikuva


”Kaikki hauskuus päättyy aikanaan”, sano mamma kun Onnia shampoopesulle vietiin.

Tänään me käytiin pitkästä aikaa puistossa. Me mentiin johonki kauas puistoon mut heti kun päästiin perille ni mä tiesin missä me oltiin, vaikka puistoa ei vielä ees näkyny. Ja me ollaan käyty siellä vaan yhen kerran, sillon ku mä tapasin Kamun. Tänään ku me mentiin sinne ni arvatkaa kuka oli taas siellä? No Kamu tietty! Mä en eka kauheesti välittäny Kamusta kun siellä oli yks ihana neiti ni mun piti ihan ensteks yrittää sitä. Mut sit kun se neiti lähti ja ennen ku uusia neitejä tuli, ni sillon me möyhyttiin Kamun kaa ihan ältsisti! Kamun kaa on kiva riehua ku me ollaan melkein saman kokoset ni ollaan silleen tasaväkiset. Kamu yrittää vaan vieläki vähän löylyttää mua, pari osumaa se tais saadakin niinku kuvasta näkyy…

Kamulla on tiukka ote

Mä en ois halunnu ees lähtee sieltä puistosta ja yritin jarruttaa viimeseen asti, mut mamma raahas mut päättäväisesti autoon. Mä ehdin ottaa autossa pienet tirsat ennen ku tultiin kotiin ja alko tapahtua outoja. Mä jouduin shampoopesulle. Mä en oo joutunu shampoosuihkuun ku yhen kerran aikasemmin, ku mä en koskaan likaannu. Tänään mä olin kuiteski mamman mielestä niin kuranen ja verinen (?) et oli pakko ottaa järeemmät aseet käyttöön. Siispä mut pestiin vihreellä shampoolla. Mä en oo ihan varma onks se shampoopesu mukavaa vai karseeta. Outoa se on ainaki, mä hämmennyin siitä niin paljon et en tajunnu ees repiä pyyhettä kun mua kuivattiin. Ja sit kun mamma ja iskä meni saunaan ni mä saunoin ylälauteella pitkään vaikka ne heitti löylyäki. Mulla meni varmaan vettä päähän tai jotain ku oon ollu sit vähän outo…


Lintukoira

Mä oon lintukoira. Äsken kun oltiin mamman kaa iltapissillä ni mä löysin aarteen. Se oli pieni lintu, jonka joku (=elämä) oli hyljänny tien poskeen. Mä löysin sen ja koska löytäjä saa pitää ni mä otin sen aarteen itelleni, mä päätin antaa sille vähän hurukyytiä mun hampaissa. Mamma ei ehtiny heti nähdä mikä se oli minkä mä noukin kyytiin, ja ennen ku se sai kelattua mut lähelle ni mä olin ehtiny kantaa sitä pientä jo vähän matkaa. Mamma ei tykänny yhtään mun lintutaxi-ideasta ja se vaati mua luovuttamaan sen välittömästi. Sinne se raukka sit jäi ilman kyytiä odottamaan, hyljättynä tien poskeen, taas. Mä oon ihan varma et se vieläkin liftaa siellä kyytiä. Epistä.


Irman lumoissa

Rantavahti Kostin huippuiso takapiha 3 kovaa kundia

Mä kävin viime viikonloppuna yks kaks vierailulla Mikkelissä. Me majailtiin Turon luona enimmäkseen mut käytiin kans Kostin luona. Ja Irma kävin meillä kylässä siellä Turolla. Ihanainen Irma-nainen. Ah… Mä en ollu nähny Irmaa pitkään aikaan ja siitä olikin kasvanu aika rehevä nainen! Ei voinu muuta sanoa kun et Wau!

Mun täytyy tunnustaa teille et vaikka oonkin ihan SUPER-mies niin mulla on yks heikko kohta; naiset. Eikä mitkä tahansa naiset, vaan ihanaiset koiranaiset. Mun pieni Super-pää menee ihan pyörälle heti jos näkö- tai haisuetäisyydellä on yksikin ihana narttu. Ja voi miten se Irma saikaan mun pään sekasin viikonloppuna. Mä meen vieläkin ihan sekasin jos mä ajattelenkin sitä. Anteeks mun vulgäärit puheet, mut te ette oo nähneet Irmaa… Se on Nainen Isolla N:llä. Oikeestaan se on NAINEN kaikilla isoilla kirjaimilla. Mä tykkään ehkä muutenkin vähän itteäni isommista naisista, niin Irma on ihan megabeibe!! Irma painaa 20,8 kiloa, kun taas minä painan ehkä sen 8,20 kiloa. Alkaiskohan Irma mun tyttökaveriks?

Mamma sanoo et se ei ees pystyny kuvaamaan mun Irman liehittely -yrityksiä, kun sen kaikki aika meni mun vahtimiseen. Mä kun oon sellanen suoran toiminnan mies. Mä en kattokaas turhia kainostele vaan voidaan mun puolesta käydä suoraan hommiin. Mä vähän hiillyin mammalle sit yhessä vaiheessa kun se hiilty mun suoran toiminnan yrityksiin. Ja sehän ei päättyny ihan kauniisti. Mä naukkasin mammaa sormesta ja pian mä olinkin kylpyhuoneessa jäähyllä. Yksin, ilman ihanaista Irmaa. Onneks mä ehdin kuitenkin vielä nähdä sen ennen kun se liihotteli ihanaisen 20,8 kiloisen olemuksensa kera omaan kotiinsa.


Pitkä pimento

Mä oon ollu pitkään pimennossa (silleen nettipimennossa, en oikeesti oo onneks ollu pimeessä, hui!) ja se on mamman vika. Mamma on kuulemma ollu niin väsyny ettei se oo jaksanu kirjuroida mua ja sit se vielä väittää ettei mulla muka oo sitäpaitsi tapahtunu mitään. Miten niin ei oo tapahtunu?!? Mullehan on tapahtunu vaikka mitä! Mä oon käyny Mikkelissä, syöny mun pedistä tyynyn, syöny seinää, syöny eteisen toisenki maton, saanu uuden inhan puvun ja uuden vähemmän inhan takin, saanu uusia herkkuja, aivastellu, käyny temppukoulussa, nukkunu ihan älyttömän paljon, täyttäny melkein vuoden… Tästä ois riittäny tarinaa vaikka kuinka moneks päiväks! Tyhmä mamma on vaan laiska kirjuri ja tekee ihan liikaa töitä.

Nyt mamma on ollu mun kaa kotona ylimääräsiä päiviä. Eilen se oli kotona vaikka ei ollu edes viikonloppupäivä. Viikonloppupäivä on sellanen, että mamma ja iskä on molemmat kotona ja lorvii ja nukkuu pitkään, ja sit mä saan yleensä jotain herkkua ja sit me käydään enemmän pitkään ulkona. Eilen ei kyllä käyty ulkona kun mamma vaan makas koko päivän sohvalla ja pärski ja paleli. Sille on iskeny joku tauti.Mä olin sen omaishoitajana ja menin sen peiton alle lämmittämään sitä. Olin siellä melkein koko päivän kun siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Ja samalla pysty vahtimaan mammaa ettei se karkaa mihinkää. Eilen se oli vielä niin kipiä ettei se jaksanu kirjuroida mutta tänään se voi jo parmmin ja se lupas että tänään voin kertoilla juttuja. Me pidetään nyt eka hieno aamiainen yhessä ja sit mä kerron juttuja ja äispä kirjuroi. Ja meillä on kuvia kans!

Älykkömies Tsekkaa mikä fengshui (maton saaminen kuppien alle läikyttämättä: mä oon taikuri!)


Uudet (tyhmät) kujeet

Sen temppukoulun jälkeen mammalla on ollu kotona ihan uudet kujeet ja kuviot. Se on askarrellu sellasia kolistuspurkkeja, jotka aina välillä lentää maagisesti kuin tyhjästä mua kohti ja säikyttää. Niistä lähtee kauheen kova ääni ja mä vähän ehkä pelkään inhoon niitä. Tänäänki just ku olin tekemässä fengshui-reikää mun petiin ni sit yks kaks kesken parhaan möyhennyksen se purkki paukahti ihan siihen mun viereen! Mä säikähdin ihan hirveesti ja mulla meni pasmat ihan sekasin ja mun oli pakko lopettaa sen reiän teko kun en enää uskaltanu jatkaa vaan piti vahtii sitä purkkia. Kolistuspurkkien lisäks toinen inha juttu on jäähyt. Iskä ja mamma pistää mut pois olkkarista välillä, yleensä just kesken mun parhaitten raisuleikkien. Se on supermälsää.

Meiän lenkkeilyki on menny ihan mahdottomaks… Mamma on alkanu käyttäytyä ihan tosi huonosti lenkillä! Sillä on varmaan joku iän murros tai jotain kun nyt yks kaks se on alkanu olla ihan mahoton vaikka kaikki meni aikasemmin niin hienosti. Siis mamma on ekakski laittanu mun fleksin solmuun mun ympäri joka kerta sen temppukoulun jälkeen kun ollaan menty lenkille. Se tuntuu inhalta ja mun pitää vähän köyristää selkää sen takia ja hinkuttaa vähän kylkiä seiniä vasten. Ja sit aina kun mä spurttailen ni mä lennän yks kaks selälleen tai pyllylleen tai jotenki nurin ihan ympäriämpäriinsä. Sillon mä aina tuijotan mammaa syyttävästi hetken ja kysyn et ”mitä sä oikeen meinaat, hullu???”. Mamma on alkanu nyt niskuroida mun johtajan asemaa vastaan ja mä en saa enää ees näyttää tietä lenkillä! Mitähän se seuraavaks keksii?!? Pakko saada toi nainen ruotuun ja pian!


Väsymys poikii ahdinkoa

Mamma on valittanu koko viikon miten se on niin kaamean väsyny. Se on vaan kotona äksyilly ja ärripurritellu, ja valittanu kun se ei saa mitään aikaseks. Mitäs luuhaa töissä kaiket päivät!! Olis kotona mun kaa ni varppina sais hirveesti kaikkee aikaseks. Nyt mamman väsymys on poikinu jo ahdinkoa. Mulle nimittäin!

Mamma on valittanu kauheesti miten se ei saa muhun mitään kontaktia ja mä oon muka ihan kuriton. Sit Wappu-lampurin äispä meni kertomaan että ne käy sellasen tädin luona että sen äispä oppis uusia temppuja. Mamma tietty innostu siitä ja päätti että sekin kokeilee. Mä aattelin eka että mikäs siinä, mee vaan johonki temppukouluun. Mä kun oon jo täysin oppinu, osaan istuu ja pysyy paikalla, mennä maahan ja antaa tassua, siis aina kun mua sattuu huvittamaan, ni mä en tartte semmosia temppukouluja, mut mammalla on kyllä varaa vielä kehittyä. Mä en siis sillon vielä tienny mitä se sen uus temppukouluharrastus vaatii multa…

Tänään oltiin ekaa kertaa temppukoulussa. Siellä ei ollu ketään muita kun mä, mamma ja täti (eli tylsää, ei ketään kavereita kenen kaa vois leikkiä). Sillä tädillä oli varmaan joku ongelma, kun se muris mulle kun mä yritin tehdä sille mun vakkaritervehdyksen (etutassut ilmaan mahdollisimman korkeelle ja sit kaaputetaan jos ei tyyppi tajuu laskeutua mun kielen ulottuviin). Muutenki koko reissu oli TOSI outo. Mamma ja täti puhu iiihaaaan liiiiiikaaaaa ja mulla oli tosi tylsää. Sit siellä oli kauheen kylmäki ja mua paleli, varsinki sen jälkeen kun se täti sylki mun päälle vettä. Aika törkeetä mun mielestä tommonen käytös. Sit ne laitto mun hienon fleksin ihan solmuun ja se meni mun ympäri ja mä kaaduin monta kertaa enkä meinannu pysyy pystyssä. Ja mamma ja täti vaan nauro mun kärsimyksille. Että tämmöstä pienen viattoman koiran kidutusta oli temppukoulussa. Miksei Wappu varottanu mua… Pahinta tässä on se, että mamma aikoo mennä sinne uudestaan! Vaadin suojelua! Auttakaaaaaa……….


Kyläilyreissulla

Arvatkaa missä me ollaan??? Me ollaan mamman kaa Mikkelissä!!! Vähänkö siistiä!!! Me ollaan käyty Kostin kotona ja Sulon kotona ja A-miehen toisessa kotona ja nyt ollaan Jenskan ja Turon kotona. Täällä on tosi kivaa vaikka sataaki ihan kokoajan. Me käytiin tänä aamuna leikkimässä Sulon kotona ja Sulo oli taas pienentyny vähäsen. Mut me oltiin yhtä nopeet. Ja Sulo oli mamman mielestä muka ketterämpi ku mä, mut en kyllä usko. Mä oon kuitenki ehkä maailman ketterin.

Mä sain kans uuden puvun. Se on lämmin ja hieno. Mut sen sovittaminen oli ihan mälsää kun mun piti vaan seistä paikallaan ja näyttää hyvältä. Mua esineellistettiin siinä miesmallin hommassa. Se oli tylsää. No mut mä meen nyt takas leikkimään Turon kaa tonne pihalle. Täällä on kiva kun voi mennä ulos ja sisään kun haluu, kotona ei voi ikuna tehä niin tai mamma suuttuis kauheesti. Siellä pääsee ulos vaan ku mamma lähtee mukaan.


Mut on haastettu!

Koska mä oon PARAS, ni Tahvo teki mulle haasteen. Haaste menee näin:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Mun täytyy myöntää et tää on aika haastavaa, mut koitetaas:

Mulla on päällä hikinen turkki. Turkki on ihan melkistä musta, mutta naamasta ja tassuista vähän valkoinen kans. Nyt se on hikinen, kun oon pömöttäny jo monta tuntia. Naamassa on pidempiä karvoja ja mahan alla lyhyempiä.

Tossa oli toi helppo osuus, nyt tulee tää vaikee osuus eli haastaminen. Mä aion haastaa seuraavat tyypit:

Ruusu (koska Ruusu on samis)

Pontus (koskaPontuskin on samis)

Leevi (koska Leevikin on samis)

Roope-russeli (koska Roope on kova jätkä)

Milla-Emeliina (koska Milla-Emeliinalla on kiva blogi)

Huh! Olipas hankalaa. Onneks se on nyt tehty.

Mä yritin pidättäytyä sisustamisesta tällä viikolla ettei mammalle tulis ressi, mut tänään mä en enää voinu hillitä itteäni. Mä sisustin taas yhden sohvatyynyn, tosin tällä kertaa vaan fengshuilin sen tyynyn päällisen enkä niitä sisuksia. Vähän oon kans kyllä tällä viikolla muotoillu sellasta lipastoa eteisessä. Mun mielestä pyöreät kulmat on paljon paremmat ku terävät. Mamma sanoo et huomenna me lähetään reissuun. Vähän jo jänskättää, minneköhän me mennään…!?!


Uusi harrastus

Mulla on uus harrastus. Nyt kun tuli syksy ja kaikki Innot ja T.i.l.a:t alko telkkarissa ni mäkin inspiroiduin ja ajattelin alkaa sisustamaan. Sisustus onkin tosi mukava ja halpa harrastus (toim.huom. mamman mielestä Onnin sisustusharrastus ei ole a)mukava eikä b)halpa), jota voi suositella kaikille. Mä oon aluks harjotellu sellasilla helpoilla kohteilla täällä kotona. Tässä mun muutamia aiempia töitä:

”Kaikkea kivaa keittiön matosta” (mun ensimmäisiä harjottelutöitä, hyvin minimalistinen toteutus):

Matto

”Oma peti kullan kallis” (ennen ja jälkeen kuvat):

Oma peti (ennen) Oma peti (jälkeen)

”Sohvatyynyjen fengshui”

Sohvatyynyt

 

Siis tästä fengshuista mä oon innostunu ehkä eniten. Mun mielestä on tosi tärkeetä et millanen viilis noiden huonekalujen ja sellasten asennosta tulee. Mä haluun että mun aurat ja muut pääsee täysillä oikeuksiinsa ja ettei huono sisustus pilaa mun hyviä viiliksiä. Mä oon päättäny kutsua pömöjä välillä fengshuiks, koska pömössä saa usein aikaan kaikkein parhaita sisustusratkaisuja.

Eilen kun mä olin yksin kotona ja mulla oli paljon aikaa luomiselle, päätin ottaa vastaan haasteen. Tää oli mun suurin rojekti tähän mennessä ja tiesin, että se tulis olemaan erittäin haastava. Päätin kuitenki tarttua tilaisuuteen ja luomisen vimma otti mut valtaansa. Näin jälkikäteen täytyy kyllä sanoa että jälki on viimesen päälle ammattimaista ja fengshuit on kohdallaan. Jostain syystä mamma ja iskä ei vaan osannu arvostaa mun luovuutta ja olohuoneessa vallitsee taas sama tylsä järjestys. Onneks mamma kuitenkin tajus edes tallentaa mun luovuuden jälkipolvien ihasteltavaks, tässä teillekin nyt parhaat palat:

Fengshui 1 Fengshui 2 Maestro ja fengshui


Daudi on daas däällä

Muistatteko sen megaflunssan, mikä mulla oli viime talvena? Se on tullu syksyn mukana takasin. Mua aina välillä niiskuttaa ja sit mä miehekkäästi ryystän ne räät sisään. Sit ku mä oon ryystäny tarpeeks ni sit rykäsen ne ulos sellasena miehekkäänä klimppinä. Mamma sanoo et mä oksennan, mut mun mielestä se on miehekkäämpää ajatella et mä sylkäsen. Mä oon nyt kahtena yönä sylkeny, ja sit äsken kans vähän päivällä. Muuten mulla menee ihan kivasti, ei mulla oo yhtään kipee olo. Kalle-setä on ollu meillä kylässä ja mun ei tarttenu olla tänään yksin ku se oli mun kaa kotona. Ihan kiva ni ei tartte potea daudia yksin. Kalle-setä tuli kylään sopivasti.


Taivas putoaa!!

Huh! Selvisin just täpärästi ehkä elämäni kauheimmasta kokemuksesta. Me mentiin tänään koirapuistoon ja arvatkaa kuka siellä oli?? KAMU!! (Tää ei oo vielä se kauhee kokemus.) Kamu on yks mun uus kaveri joka on melkein saman näkönen kun mä! Me kerran nähtiin se ja sen mamma yhessä puistossa ja hengailtiin kun ollaan aika samiksia. No, sit takas siihen karmeeseen juttuun. Oltiin siis meiän lähipuistossa ja Kamuki oli siellä ja me siinä hengailtiin ihan muina miehinä. Yks kaks tapahtui jotain aivan hirmeää: TAIVAS ALKOI PUDOTA MEIDÄN NISKAAN!!! Eka oli vaan satanu vähän, mut sit se taivas meni kai rikki ja alko pudota meiän päälle. Se alko putoilla pala kerrallaan ja mua vähän sattuki ne palaset. Mä juoksin heti portille mut en päässy mihinkään ku mamma oli niin hirveen hidas ja mun piti oottaa että se tuli aukomaan sitä porttia. Sit kun portti aukes niin mä juoksin äkkiä autolle ja juoksin autoo ympäri niin kauan että mamma aukas oven ja sit äkkiä autoon turvaan!! Se oli karmeeta. Sit mä vähän pömötin autossa pikkasen ja me ajeltiin vähäsen ja sit se taivas ei enää pudonnukaan. Onneks. Se olis kauheeta jos se putois kokonaan. Mustakaan ei jäis kun ihan littana jälki jos se putois mun päälle kokonaan. Ja mä oon liian ihana muuttuakseni littanaks jäljeks.

Hullua!! Minä ja Kamu.

Sit kun me tultiin kotiin ni arvatkaa kuka oli siellä oottamassa meitä?? No KAMU!! Kamu tuli meille kylään ja me möyhyttiin ihan sikana tosi pitkään. Mä yritin ehkä vähän hyväkskäyttää Kamua ja Kamu puri mua kostoks, mut ei se mua haitannu. Mammat oli vähän huolissaan välillä kun me alettiin olla molemmat ihan veressä, mut sit me möyhyttiin vähän lisää vaan. Kamu on metka kaveri. Jos se kasvaa vielä vähäsen ni sit me ollaan melkein samikset Kamun kaa. Kamu on mun kaveri. Me ollaan ihan melkeen saman näkösetki!

Kamu yrittää isotella mulle… Kamun taisteluvamma Osataan me olla nätistikin Mun taisteluvammat


Kissakylässä

Mä kävin viikonloppuna kylässä ja siellä oli kissoja!! Mä näin ainakin 2 kissaa mut haistoin paljon kissalemuja joka paikassa. Ne kissat ei halunnu tulla mun luokse vaikka ne ihan selvästi näki mut. Ja mäkään en päässy niitten luo kun niuho-mamma piti mua remmissä sisälläkin… Sisällä!! Mistä lähtien sisällä on oltu hihnassa??? Sit mä vaan jouduin haistelemaan kaukaa niitten kissojen lemustuksia ja kuvittelemaan millasta olis leikkiä niitten kaa. Mä sain kyllä tavallaan vähän kosketusta niihin kissoihin kun mulla meni vähän niitten karvoja silmiin sieltä lattialta.

Mamma vieläki köpöttää lenkillä aika hitaasti, mut kyl se on ehkä nopeentunu vähän. Nyt se voittais jo ehkä etanan juoksukilpailussa, mut ei vielä Retkua.


Arkisessa pöllyssä

Mä oon ollu niin arkisessa pöllyssä et en oo jaksanu kirjottaa pitkään aikaan. Nyt mä vähän kirjotan.

Yhtenä viikonloppuna oli kivaa ku me käytiin siellä Turon luona kylässä. Me möyhyttiin tosi paljosti taas ja sit me käytiin yhessä uimassa. Mammaki ui. Mä enemmänki kahlailin mut sit oli pakko uida vähäsen ku mamma vei mut liian syvälle. Ei mun mielestä pitäis mennä niin syvälle ettei yletä jalat pohjaan. Mä näin viikonloppuna Kostinki. Se on jo parantunu ihan kokonaan niistä kivistä, se jakso taas komennellaki mua, tai ainaski yritti. Mä oon kyllä nykyään jo niin kova jätkä et mua ei kyllä kukaan saa komennella. Komentelin Kostia ja Turoaki välillä jos ne rupes ämpyilemään vastaan.

Sit yhtenä viikonloppuna käytiin äkkiä kääntymässä kesämummolassa. Me oltiin siellä vaan tosi lyhyt aika, mentiin vaan ja syötiin ja saunottiin ja nukuttiin ja syötiin ja sit hups vaan oltiinki jo kotona. Me mentiin sinne meiän uudella autolla. Se on kivempi ku vanha auto koska mulla on isompi takapenkki siellä ja sit siellä autossa on viileyttä vaikka ulkona oliski kuumis.

Tänään iskä tuli yksin töistä ja mä vähän ihmettelin et mihin se on mamman unohtanu, mut vähän myöhemmin me lähettiinki sit yhessä hakemaan mammaa autolla. Me löydettiin sen jonkun ison talon pihalta ja mamma toi autoon jotain kepukoita, mä pelkään niitä. Mamma heiluttaa niitä kepukoita kun se kävelee ja mua pelottaa. Se sanoo että sillä on joku sidevamma ja siks se tarvii niitä kepukoita. Äsken me käytiin maaaaaaiiiiiilllllmmmmaaaaaaan hiiiiiitaaaaaaaiiiimmmmmaaaaaallllllaaaaaa iiiiilllllltttttaaaaaapiiiiiiisssssaaaaalllllaaaaa ( = maailman hitaimmalla iltapissalla). Yleensä mamma hoputtaa mua kun mä tykkään lukee kaikki viestit tosi perusteellisesti, mut nyt mä jouduin hoputtamaan sitä kun se oli niin kauheen hidas kävelijä niitten kepukoitten kaa. Jättäs ne kepukat kotiin jos ne hidastaa sen menoa!


Ihana unettava arki

Tää kuumis-ilma alkaa pikkuhiljaa riittää… Menee ihan nukustelemiseks kaikki hyvät peuhauspäivät. Nyt mä saan kuitenki taas nukkua tarpeeks päivällä ku mamman lomailu on ohi. Mä tiesin sen heti tänä aamuna että nyt se lähtee taas työ-paikkaan, ni mä en viittiny edes nousta sillon kun se nousi. Lomalla mä aina kuulostelin että millon se on heränny ja sit menin oottamaan sitä makkarin ovelle. Mut en enää mee. Mä tiesin sen heti. Oli kyllä ihan kiva kun sai rauhassa nukkuu eikä tarttenu kokoajan vahtii mammaa että mitä se nyt taas touhottaa ja miks se nyt siirtää tuota tuolia ja mitä tässä kassissa on ja mihin se nyt menee… Sit mä jaksan aina paremmin remustaa kun mamma ja iskä tulee kotiin työ-paikasta. Sit ne aina haisee uusille lemuille ja suola-hielle ja niitä on kiva nuuhkia ja maistella. Nyt en kuitenkaa jaksa remustaa kun on tällänen kuumis ilma. Voin vaan nukkuu kaikki muut ajat paitsi ne kun ollaan lenkuralla.


Puunauspäivä

Tänään mamma ei oo lähteny mun luota mihkään vaan meillä on ollu puunauspäivä. Mä tykkään kyllä ku mamma on mun kaa kotona mut puunauspäivistä mä en tykkää yhtään. Eka aamulla mamma lukittautu parvekkeelle yksin ja alko riehua siellä puulaattojen kaa.  Sisälle tuli välillä jotain outoja lemuja kun mamma kulki ovesta. Sit kun se oli hikoillu siellä ni se tuli mun kaa sisään ja sit me otettiin rennosti. Syötiin ja makoiltiin. Sit kun oltiin makoiltu tarpeeks ni mamma alko puunata uudestaan, mua! Inhat leikkaushirmiöt otettiin esille ja jouduin pedikyyriin. Mä en tykkä semmosista kyyreistä yhtään, enkä siks tykkää leikkaushirmiöistäkään. Musta on vaan kivempi juosta vapaana eikä joutuu olemaan paikallaan. Sit kun kynsikyyri oli saatu tehtyä ni sit mun karvat harjattiin ja korviin laitettiin inhaa korva-ainetta.

Ihan ku tässä kaikessa ei olis ollu kauheutta jo tarpeeks, mamma kaivo vielä imuri-hirmiön esiin. Mä luikin äkkiä eteiseen takkien alle piilon ja pysyin siellä niin kauan kunnes mamma oli saanu imuri-riehumisesta tarpeeks. Sit se oli ihan kuumis-luumis ja me mentiin käymään pihalla, käytettiin hyväks samat hiet, se sano. Ulkonaki oli tosi kuumis-luumis. Nyt ei jaksa ees liikahtaa ku on niin kuumis.

Huomenna me lähetään  reissuun, mamma kerto. Me mennään kattomaan Turoa. Mä en vielä jaksa ees innostuu ku on niin kuuma. Mä innostun sit vasta ku nään et jotain tapahtuu. Kiva on kuitenkis nähä Turoa ku ei olla nähty taas piiiiiiiitkään aikaan.


Mamman huono synttäri

Mamman synttäripäivä on tänään. Se on mainostanu sitä aamusta asti ni mä tiedän kyllä. Sai se yhen kortinki ja yhen lahjanki, mut ei maksalaatikkokakkua eikä nakkikynttilöitä. Ehkä se siks onki ollu niin huonolla tuulella. Se ite sanoo että Elämä on tänään potkinu päähän, mut mä oon ollu mamman kaa melkein koko päivän enkä mä oo kyllä nähny täällä ketään Elämää, enkä muutenkaa oo nähny et kukaan potkis mammaa. En mä antais kenenkään potkii sitä. Eli sen täytyy olla siitä syystä et ei ollu maksista ja nakkeja. Kyllä mä nää jutut tiiän.

Mä oon sit yrittäny piristää sitä koko illan. Mä oon pussaillu sitä hellästi koko ajan, vähän väliä, pitkään ja hartaasti. Se välillä yrittää muka vältellä mun kielisuutelmia mut kyl mä tiiän et se oikeesti tykkää niistä. Tässä todistusaineistoa. Paljon Onnia Mammalle Toivoo Onnikka!!!

Kielisuutelmien kruunaamaton kuningas työssään


Uus hengailumesta

Mulla on uus harrastus. Mä en oo keksiny sille vielä sopivaa nimee, mut mä voin näyttää mikä se on.

Pahoitellaan ylimäärästä heiluntaa, mamma ei oo kovin ketterä ja sen kyllä huomaa… Nyt mä todellakin haluaisin tietää miten Helka mahtuu sängyn alle nukkumaan???


Risto on kadonnut!

Arvatkaa mitä; Risto on hävinny! Se on varmana kidnapattu kun mä en oo huomannu mitään. Mamma vaan sano tässä yks päivä että ”nyt Risto on hävinny” kun se kaaputteli mun niskaa. Aika kaameeta. Toivottavasti se pärjää, missä ikinä se onkin. Mä en oo kyllä saanu mitään lunnasvaatimusta siitä Ristosta, että ne kidnappaajat on varmaan sit tykästyny siihen niin et ne ei haluu ikuna tuoda sitä takasin. No, toivottavasti Risto saa niiden luona hyvän kodin. Mä ehkä selviän ilman Ristoakin, pääasia et se on onnellinen…

Tänään on ollu inhokki-sää. Aamulla me lähettiin ihan normaalisti aamulenkuralle mut sit kun mamma avas oven ja mä näin et siellä sataa ni mä löin jarrut päälle. Mähän en vapaaehtosesti mee sinne kylmään ja märkään, en mene, mut mamma pakotti mut kävelemään meiän talon ja viereisen talon ympäri. Mä pissasin ja sgaggasin ihan hulluna ja juoksin sit äkkiä katokseen takaovelle. Ja sit äkkiä sisään. Iltapäivällä sama juttu. Taas äispä yritti pakottaa mut pihalle mut mä en suostunu niin sit se kanto mut väkisin. Iskä sano et mä oon rinsessa ku en haluu mennä sateeseen, mut jos mä oon rinsessa ni… ni… iskä on kyllä vielä isompi rinsessa! Se ei joskus meinaa haluta lähtee mun kaa lenkuroimaan vaikkei ees satais!


Paljon Onnia äipälle!

Mun mummolla eli mun mamman äipällä on tänään synttärit. Koska me asutaan niin hirrrmuisen kaukana ni mä en pääse antamaan sille mun kuuluisaa kielisuudelmaa eli kielaria livenä. Mamma sit keksi et voidaanhan me lähettää synttäri-terveiset sille äipälle tätä kautta, näin sähköisesti. Tässä on siis mamman äipälle sähköiset kielisuudelmat ja isot synttärionnittelut mun laumalta.

Hyvää synttäriä äippä!! Kuinka monta kuvaa näitä oikein pitää vielä ottaa… Hyvää synttäriä…!!!

Megasuuret synttärionnittelut!

Olkoon päiväsi täynnä sikasipsejä, maksalaatikkokakkua ja nakkikynttilöitä! Toivottavasti saat paljon hyviä leluja lahjaks (jos et halua pitää niitä kaikkia ite niin mä voin auttaa siinä asiassa).

Hyvää synttäripäivää äipälle!!!