Temppukoulu

Viksuja poikia

Iso poika 5 kk

Mä oon oppinu ihan älyttömästi kaikkee uusia juttuja, oo-oon, äispäki sanoo niin. Mä osaan jo istuu ja mennä maahan ja antaa tassuu ja oottaa ihan paikallaan. Sitte arvatkaa mitä? Mä oon jo niin iso poika että voin mennä yläkertaan! Mä en ennen menny ku niissä portaissa on niin hirmeen isot rakoset että mä oisin helposti voinu luiskahtaa sieltä välistä. Ni mun mielestä oli siks turvallisempi etten menny niitä ollenkaa. Mut se oli sit tosi tympälettä ku äispä ja Onni meni ylös mut mä en päässy, mua ehkä suretti se vähäse ja mä ehkä vähä huutelin niille. Mut nyt mä oon iso poika jo enkä luiskaha enää sieltä välistä ni mä juoksen kanssa sinne ylös ku muutki menee! Eikä pelota yhtää! Mä oonki jo 5 eli oon jo enemmän ku Onni, ku Onni on vasta kohta 4. Ja oon jo tosi iso muutenki, melkeen yhtä iso ku Onni!

– Liti

Ei tuo Liti ihan höpöjä puhu, on se oppinu jotain. Se oli kyllä ihan pölö ennen ku äispä sano että maahan ni se vaan ei tajunnu mitää! Mä aina näytin vieressä miten pitää tehä mutta ei se tajunnu. Nyt se tajuu ku se on käyny koulussa. Mä en oo päässy joutunu kouluun ku oon jo nii viisas muutenki ja osaan jo kaikki temput. Paitsi sinne TOKO-kouluun me on menty kaikki yhessä. Sitte mä oon käyny mummolassa syömässä makkaraa ja Kostin ja Eetun luona lenkuroimassa ja Turon luona ja liitämässä. Liitämine on huippuu, nykyään äispä ei kitsastele herkuissa ni siellä saa aina kaikkee huippuhyvistä herkkua. Niinku tänää käytii liitämässä ni sain parasta mixiä: nakki-juusto-lihipulla-mixiä! Oli parasta! Ja mäki olin (toiseks) paras! Me tuotii iskälle ja Litille tulisia sieltä ja mä sain lisää mixiä ja kaalilaatikkoo!

– Onni


Talonmiehelle makkaraa

Mä olin tänään taas talonmiehenä. Iskä ja äispä meni ulos ja ulkonta kuulu kaikenlaista ääntä: raaputusta, rapinaa, kolinaa, suhinaa, puhumista ja naputusta. Mä näin kanssa äispän ikkunasta kerran, se oli kukkapenkissä. Tässä taas nähään se ihmisten lokiikka; mä en saa mennä kukkipenkkiin mut äispä menee ite kumminki. Ihmiset on. Sitten kun olin ollu talonmiehenä aika kauan ja nukkunu päikkärit pöydän ja tuolin välissä, ni äispä tuli ja me pistettiin takki päälle ja mentiin pihalle kokoontumaan. Siellä oli paljon ihmisiä ja naapurin Anna kanssa, ja ihmiset pölpötti kokoajan ja haisi makkara. Mä paikallistin sen makkarapaikan ja sit ihmiset alkokin ottaa makkaroita käsiin ja mulle tuli kiirus. Mä en meinannu ehtii kokoajan vahtii ees kaikkia makkaroita kun niitä oli niin paljon. Mä sain makkaraa äispältä kun mä näytin mun kuolemistempun ja ihmiset hurras. Mä todellakin oon tempputaiteilija-kuningas! Mä sain kanssa Annan äispältä makkaraa kun me istuttiin Annan kaa vierekkäin. Annaki osaa pupun.


Vaatimaton riimus

Me käytiin eilen äispän kaa tenppukoulussa ja arvatkaa mitä?! Se ope sano että mä oon riimus!! Riimus tarkottaa sitä et on SUPERhyvä ja paras jossain, ni mä oon SUPERhyvä eli paras temppukoulussa! Ne kaikki muut kamelit vielä harjottelee siellä kaikkia temppuja mut mäpäs osaanki jo kaiken! Mä voin kertoo mitä kaikkee mä siellä osaan: istu, maahan, paikka, tänne, seuraa, sivulle, tassu, toinen, kuole, kieri, pyöri, pupu, vitoset, odota, ei ota. Ni ne ainaki. Ja toiset vielä harjottelee vaan ja mä jo osaan ne kaikki. Mä oon riimus. Äispäki sanoo et ”kerranki”, ni taas kerran joo. Mä oon aika usein paras kaikessa. Ja vaatimatonki oon, tosi vaatimaton ja komee. Tänäänki yks täti ihasteli mua kun mä istuin vaan autossa. Niin komee mä oon.


Raksakoira

Mä oon taas alkanu remonttikoiraksi kun meillä on taas alkanu remontti. Meillä on puita sisällä ja iskä katkoo niitä ja surruttaa niitä laitteilla. Niistä puista irtoo välillä sellasta herkullista jauhoa, mä käyn sitä salaa maistelemassa aina kun kukaan ei huomaa. Sitten niistä irtoo kanssa sellasia pieniä palasia, nekin mä käyn pöllimässä siivoomassa pois. Mä syön mun herkkutikkuja niitten puitten päällä et pystyn samalla vahtimaan niitä ettei ne häviä mihinkään.

Äispä meni tänään kauppareissulle ilman mua. Mä jäin iskän kaa remontoimaan ja mua vähän harmitti kun mä oisin mieluummin menny kauppareissulle ja autoileen. Kun äispä tuli takas ni sillä oli monta kassia ja yks kassi oli mulle! Ihan koko kassi! Sieltä kassista löyty uusia leluja ja herkkuja! Mä sain sikapossun joka sano piip ja lepardiluun ja renkulan. Se lepardiluu oli vähän pölö kun siitä ei ollu mulle mitään vastusta. Se meni heti rikki kun sitä vähän löylytti. Possulta piti ottaa luulot pois kun se ulisi kokoajan, ni nyt siltä puuttuu yks jalka, mut eipähän ulise enää. Renkulaan tuli ylimääränen reikä. Huippuhyvä ylläripylläri!!

Ainii mun piti kertoo et mä olin huippuoppilas kun me oltiin siellä temppukoulussa yks päivä. Mä osasin jo valmiiks kaikki jutut mitä siellä piti opetella! Sit mä näytin vaan miten hienosti mä ne osasin ja sain ihan hulluna nakkia. Mä sain niin paljon nakkia et pussi meni tyhjäks. Onneks äispällä oli varaherkkuja mukana monta pussia.


Kiireisiä aikoja

Hirveen kiireistä on ollu viime aikoina, niin kiirusta et en oo ehtiny ees väliraportteja jättää tänne.

Mä kävin jo ajat sitten kahessa kylässä; Turolla ja Kostilla. Me tehtiin kaikkee normaaleja syksy-juttuja, juostiin pihalla lehtien seassa, syötiin luuta, taisteltiin narusta ja kepeistä ja käytiin syksylenkuroilla.

Mä oon kanssa käyny akiliitämässä taas. Me mentiin putkee ja hyppimistä ja mä olin siinä ihan ässä. Äispä vaan vähän mokaili ja huito mihin sattuu ja mä menin ihan sekasin että mitä sä nyt oikeen haluut ja että lakkaa nyt huitomasta siinä. Mä näytin sille et kyllä mä osaan ihan itekseenki ja mä menin putkesta ja hyppäsin kolme hyppyä ihan ite. Mä oon SUPERnopee ja huippuhyvä. Äispä on sekava ja hidas.

Korson Kovimmat Kundit

Korson Kovimmat Kundit

Sitten mä sain yllätysvieraita. Yks päivä äispä tuli töistä ja me mentiin kiireesti ulos. Just kun mä pääsin mun heinäapajille ni äispä sano että nyt tuli kiirus ja me juostiin kotiin. Ni arvatkaa olinko vähän että ”hä?” kun meiän takapihalta tuli Turo ja Jenska-täti!! Mä en eka heti tajunnu et se oli mun Turo, ni varmuuden vuoks heitin pikku kunnioittavat kumarrukset kehiin. Mut sit kun se tuli lähemmäs ni mä tajusin et sehän onkin MUN Turo ja sit me alettiin riekkua. Mä näytin sille kaikki mun remuamispaikat ja ikkunakyttäyspaikan ja mun puiston ja mun lelut. Turo oli vähän outo kun se ei halunnu mennä rappusia kun ylöspäin vaan. Se meni aina alakertaan ulkoa kun se ei halunnu mennä portaita. Aika outoo, sehän ois ollu paljon lyhyempi matka mennä sisältä.

Oon kanssa käyny siellä uudessa akiliitopaikassa leikkimässä pupua ja saamassa nakkia ja juustoa. Se oli vaan silleen mälsää et en saanu ollenkaan mennä niihin akiliitohommiin vaikka oisin halunnu. Siellä oli ihan erit kaverit ku aikasemmin ja me temppuiltiin vaan ilman niitä akiliitovermeitä. Ei siinä mitään, kyllähän mä voin pupua leikkii jos vaan nakkia ja juustoa riittää. Mä oon nykyään jo aika hyvä pupu.

Sitten mulle kävi vahinko eilen. Mä olin ihan rauhassa nukkumassa mun päikkäreitä kun äispä ja ispä oli töissä. Yht’äkkiä mun mahasta kuulu ”kur”. Sitten sieltä kuulu ”mur” ja sattu. Ja sitten tuli ”kurmurkur” ja mä pomppasin pystyyn. Yritin murtautuu pois sieltä keittiöstä mut en päässy kun siinä oli se typerä aita, ni en päässy mitenkään pihalle. Ja sitten tapahtu vahinko. O-ou. Suoraan keittiön matolle. Mä pystyin vähän pidättelemään vielä siihen asti et äispä tuli, mut sit piti heti päästä ulos. Onneks äispä oli hetkellisesti nopee ja tajus mun hädän ja me kiidettiin pihalle. Sitten äispä piti matonpesujuhlat kylppärissä. Mä katoin vierestä ja maistoin vaahtoa. Oli ihan ookoo.


Temppukoulun kunkku

Me oltiin taas eilen akiliitämässä temppukoulussa. Mä oon varmaan tosi nopee oppimaan kun mä olin kyllä omasta mielestäni  selkeesti paras siellä, mä oon nyt kunkku temppukoulussaki. Äispä on vielä vähän hidas ja puuskuttava, sen pitäis treenata enempi ni se ei hidastais mun menoa niin paljon. Mut mä sain eilen ihan älyttömästi herkkuja siellä, sen takia se akiliito on huippuharrastus. Saa loikkia ja pomppia ja kiipeillä ja sit saa vielä hirveesti herkkujakin! Tällä kertaa mun ei tarttenu jättää viestejä mihinkään muualle ku ulos, mut yks akiliitokaveri jätti kyllä mulle lähtemisviestin sinne portaikkoon. Akiliito on paras harrastus!


Akiliitoa (vai sittenkin sitä alikiitoa…?)

Me lähettiin tänään äispän kaa heti aamusta (toim. huom. lomalaisen aamu on puolen päivän aikaan 🙂 ) automatkalle. Mä olin vähän intona kun en tienny yhtään mihin mennään kun mentiin ihan outoon suuntaan. Ja äispäkin oli intona, mä näin kyllä vaikka se yritti esittää ettei muka olis. Me pysähdyttiin ja sit sinne tuli äispän kärsivällisyyskouluttaja, se minkä luona me käydään opettelemassa äispälle niitä temppuja. Sillä oli iso koira autossa ja tuli muitakin autoja ja niissäkin oli koiria! Me mentiin kaikki sisälle taloon ja siellä oli akiliitorata!!

Mä en oo koskaan nähny akiliitoa vaan oon vaan kuullu kun Helka ja Wappu on ainanki puhunu siitä. Eka me tehtiin vanhoja temppuja mitkä äispä osas jo, niinku istu ja peruuta ja maahan, ihan ala-astetta. Äispällä oli nakkia mut se oli sellanen rähmäräpylä et se kylvi niitä maahan ja kaikkee. Mua vähän nolotti se… Mua kans vähän suututti se et mä en saanu mennä moikkailee niitä muita koiria, en ollenkaan! Sit me alettiin onneks akiliitää ni oli vähän kivempaa. Me hypittiin kepukoitten yli ja renkaan läpi ja keiputeltiin keppien välistä ja herkkuja sateli ihan hulluna. Aika kannattava harrastus toi akiliito. Jos oisin tienny ni oisin alottanu aikasemmin!

Paras akiliitojuttu on mun mielestä putki. Putki on pitkä tunneli mihin mä saan mennä sisään ja sieltä saattaa löytyä toisten koirien jättämiä herkkuja! Se on vähän niinku herkkutunneli! Mä etin sieltä tosi tarkkaan kaikkien muitten jättämät herkut. Sit kun mä olin löytäny kaikki niin mä aattelin et mä jätän sinne viestin et ”ei kande ettii, mä löysin jo kaikki!”, ettei toiset eti turhaan niitä herkkuja sieltä. Mut äispä, vanha kurttunaama, veti herneen nenään. Ettei muka sais kirjotella viestejä siellä. Se oli aika hassun näkönen kun se oli ihan hikinen ja punanen ja puhiseva kun se ryömi sinne putkeen siivoomaan mun kirjotuksia. Heh! Pitäskö kokeilla ens kerralla uudestaan? Äispä on hassun näkönen kun se on punanen ja puhiseva. Hehee!


Pitkä pimento

Mä oon ollu pitkään pimennossa (silleen nettipimennossa, en oikeesti oo onneks ollu pimeessä, hui!) ja se on mamman vika. Mamma on kuulemma ollu niin väsyny ettei se oo jaksanu kirjuroida mua ja sit se vielä väittää ettei mulla muka oo sitäpaitsi tapahtunu mitään. Miten niin ei oo tapahtunu?!? Mullehan on tapahtunu vaikka mitä! Mä oon käyny Mikkelissä, syöny mun pedistä tyynyn, syöny seinää, syöny eteisen toisenki maton, saanu uuden inhan puvun ja uuden vähemmän inhan takin, saanu uusia herkkuja, aivastellu, käyny temppukoulussa, nukkunu ihan älyttömän paljon, täyttäny melkein vuoden… Tästä ois riittäny tarinaa vaikka kuinka moneks päiväks! Tyhmä mamma on vaan laiska kirjuri ja tekee ihan liikaa töitä.

Nyt mamma on ollu mun kaa kotona ylimääräsiä päiviä. Eilen se oli kotona vaikka ei ollu edes viikonloppupäivä. Viikonloppupäivä on sellanen, että mamma ja iskä on molemmat kotona ja lorvii ja nukkuu pitkään, ja sit mä saan yleensä jotain herkkua ja sit me käydään enemmän pitkään ulkona. Eilen ei kyllä käyty ulkona kun mamma vaan makas koko päivän sohvalla ja pärski ja paleli. Sille on iskeny joku tauti.Mä olin sen omaishoitajana ja menin sen peiton alle lämmittämään sitä. Olin siellä melkein koko päivän kun siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Ja samalla pysty vahtimaan mammaa ettei se karkaa mihinkää. Eilen se oli vielä niin kipiä ettei se jaksanu kirjuroida mutta tänään se voi jo parmmin ja se lupas että tänään voin kertoilla juttuja. Me pidetään nyt eka hieno aamiainen yhessä ja sit mä kerron juttuja ja äispä kirjuroi. Ja meillä on kuvia kans!

Älykkömies Tsekkaa mikä fengshui (maton saaminen kuppien alle läikyttämättä: mä oon taikuri!)


Uudet (tyhmät) kujeet

Sen temppukoulun jälkeen mammalla on ollu kotona ihan uudet kujeet ja kuviot. Se on askarrellu sellasia kolistuspurkkeja, jotka aina välillä lentää maagisesti kuin tyhjästä mua kohti ja säikyttää. Niistä lähtee kauheen kova ääni ja mä vähän ehkä pelkään inhoon niitä. Tänäänki just ku olin tekemässä fengshui-reikää mun petiin ni sit yks kaks kesken parhaan möyhennyksen se purkki paukahti ihan siihen mun viereen! Mä säikähdin ihan hirveesti ja mulla meni pasmat ihan sekasin ja mun oli pakko lopettaa sen reiän teko kun en enää uskaltanu jatkaa vaan piti vahtii sitä purkkia. Kolistuspurkkien lisäks toinen inha juttu on jäähyt. Iskä ja mamma pistää mut pois olkkarista välillä, yleensä just kesken mun parhaitten raisuleikkien. Se on supermälsää.

Meiän lenkkeilyki on menny ihan mahdottomaks… Mamma on alkanu käyttäytyä ihan tosi huonosti lenkillä! Sillä on varmaan joku iän murros tai jotain kun nyt yks kaks se on alkanu olla ihan mahoton vaikka kaikki meni aikasemmin niin hienosti. Siis mamma on ekakski laittanu mun fleksin solmuun mun ympäri joka kerta sen temppukoulun jälkeen kun ollaan menty lenkille. Se tuntuu inhalta ja mun pitää vähän köyristää selkää sen takia ja hinkuttaa vähän kylkiä seiniä vasten. Ja sit aina kun mä spurttailen ni mä lennän yks kaks selälleen tai pyllylleen tai jotenki nurin ihan ympäriämpäriinsä. Sillon mä aina tuijotan mammaa syyttävästi hetken ja kysyn et ”mitä sä oikeen meinaat, hullu???”. Mamma on alkanu nyt niskuroida mun johtajan asemaa vastaan ja mä en saa enää ees näyttää tietä lenkillä! Mitähän se seuraavaks keksii?!? Pakko saada toi nainen ruotuun ja pian!


Väsymys poikii ahdinkoa

Mamma on valittanu koko viikon miten se on niin kaamean väsyny. Se on vaan kotona äksyilly ja ärripurritellu, ja valittanu kun se ei saa mitään aikaseks. Mitäs luuhaa töissä kaiket päivät!! Olis kotona mun kaa ni varppina sais hirveesti kaikkee aikaseks. Nyt mamman väsymys on poikinu jo ahdinkoa. Mulle nimittäin!

Mamma on valittanu kauheesti miten se ei saa muhun mitään kontaktia ja mä oon muka ihan kuriton. Sit Wappu-lampurin äispä meni kertomaan että ne käy sellasen tädin luona että sen äispä oppis uusia temppuja. Mamma tietty innostu siitä ja päätti että sekin kokeilee. Mä aattelin eka että mikäs siinä, mee vaan johonki temppukouluun. Mä kun oon jo täysin oppinu, osaan istuu ja pysyy paikalla, mennä maahan ja antaa tassua, siis aina kun mua sattuu huvittamaan, ni mä en tartte semmosia temppukouluja, mut mammalla on kyllä varaa vielä kehittyä. Mä en siis sillon vielä tienny mitä se sen uus temppukouluharrastus vaatii multa…

Tänään oltiin ekaa kertaa temppukoulussa. Siellä ei ollu ketään muita kun mä, mamma ja täti (eli tylsää, ei ketään kavereita kenen kaa vois leikkiä). Sillä tädillä oli varmaan joku ongelma, kun se muris mulle kun mä yritin tehdä sille mun vakkaritervehdyksen (etutassut ilmaan mahdollisimman korkeelle ja sit kaaputetaan jos ei tyyppi tajuu laskeutua mun kielen ulottuviin). Muutenki koko reissu oli TOSI outo. Mamma ja täti puhu iiihaaaan liiiiiikaaaaa ja mulla oli tosi tylsää. Sit siellä oli kauheen kylmäki ja mua paleli, varsinki sen jälkeen kun se täti sylki mun päälle vettä. Aika törkeetä mun mielestä tommonen käytös. Sit ne laitto mun hienon fleksin ihan solmuun ja se meni mun ympäri ja mä kaaduin monta kertaa enkä meinannu pysyy pystyssä. Ja mamma ja täti vaan nauro mun kärsimyksille. Että tämmöstä pienen viattoman koiran kidutusta oli temppukoulussa. Miksei Wappu varottanu mua… Pahinta tässä on se, että mamma aikoo mennä sinne uudestaan! Vaadin suojelua! Auttakaaaaaa……….