TOKO

Viksuja poikia

Iso poika 5 kk

Mä oon oppinu ihan älyttömästi kaikkee uusia juttuja, oo-oon, äispäki sanoo niin. Mä osaan jo istuu ja mennä maahan ja antaa tassuu ja oottaa ihan paikallaan. Sitte arvatkaa mitä? Mä oon jo niin iso poika että voin mennä yläkertaan! Mä en ennen menny ku niissä portaissa on niin hirmeen isot rakoset että mä oisin helposti voinu luiskahtaa sieltä välistä. Ni mun mielestä oli siks turvallisempi etten menny niitä ollenkaa. Mut se oli sit tosi tympälettä ku äispä ja Onni meni ylös mut mä en päässy, mua ehkä suretti se vähäse ja mä ehkä vähä huutelin niille. Mut nyt mä oon iso poika jo enkä luiskaha enää sieltä välistä ni mä juoksen kanssa sinne ylös ku muutki menee! Eikä pelota yhtää! Mä oonki jo 5 eli oon jo enemmän ku Onni, ku Onni on vasta kohta 4. Ja oon jo tosi iso muutenki, melkeen yhtä iso ku Onni!

– Liti

Ei tuo Liti ihan höpöjä puhu, on se oppinu jotain. Se oli kyllä ihan pölö ennen ku äispä sano että maahan ni se vaan ei tajunnu mitää! Mä aina näytin vieressä miten pitää tehä mutta ei se tajunnu. Nyt se tajuu ku se on käyny koulussa. Mä en oo päässy joutunu kouluun ku oon jo nii viisas muutenki ja osaan jo kaikki temput. Paitsi sinne TOKO-kouluun me on menty kaikki yhessä. Sitte mä oon käyny mummolassa syömässä makkaraa ja Kostin ja Eetun luona lenkuroimassa ja Turon luona ja liitämässä. Liitämine on huippuu, nykyään äispä ei kitsastele herkuissa ni siellä saa aina kaikkee huippuhyvistä herkkua. Niinku tänää käytii liitämässä ni sain parasta mixiä: nakki-juusto-lihipulla-mixiä! Oli parasta! Ja mäki olin (toiseks) paras! Me tuotii iskälle ja Litille tulisia sieltä ja mä sain lisää mixiä ja kaalilaatikkoo!

– Onni

Advertisement

Unelmien poikamiehet

Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.

Äijätoimintaa

Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.

Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.

Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?”  Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.

Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.

Puistossa ilta ei viilentyny

Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.

Lyra-neiti oli kovin kaino

Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.

Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.

– Onni & Liti