Tuhot

Sisustuskärpänen puri

Vartiohommissa

Viikkoa myöhemmin...

Mun mielestä tässä meiän kodissa on vähän parantamisen varaa. Koska Äispä ja Iskä on kiireisiä kun niitten pitää käyä töissä ni mä oon aatellu että voin kyllä vähän auttaa sisustamalla kun mulla on kumminki aikaa sillon ku ne on töissä tai nukkumassa. Esimerkiks keittiöön tuli sellanen laatikkojuttu, ni mun mielestä siinä oli tyhmät ulokkeet, ni mä söin ne pois. Sitte Äispä osti siihen toisenlaiset ulokkeet jotka ei oo niin tyhmät. Sitte meillä oli yhen ikkunan eessä sellanen este, joku ”verho”, ni se oli ihan tiellä ku mä en nähny siitä ikkunasta tähystää ulos ja vartioida. Ni mä vähän muokkasin sitä sellaseks että se ei häiritse tärkeitä vartiohommia. Nyt siitä näkee tosi hyvin ulos aina ku tarttee.

Ei tartte kiittää, mä teen tälläsiä sisustushommia ihan mielelläni.

– Lipi


Jouluterkut

Me on oltu malleina juustopalkalla ja Äispä on ottanu meistä kuvia. Mä oon jo niin tottunu malli että osaan mennä kuvaan ilman pyytämistäki ja istuu nätisti ja poseerata. Lipi ei osaa vaan se vaan haluu syyä joulukoristuksia ja kynttilöitä. Äispä laitto joulukoristusta meiän majanki yläpuolelle ni Lipi söi neki. Äispä sanoo et Lipi on pieni tihulainen. Se ei vielä tiiä mitä on joulu ku se on niin pien, mutta mä kyllä opetan sitä. Mä opetan sitä aina pihallaki ku se rupee riekkuu ni mä pöllytän sen lumessa. Se on hullu lumipömöttäjä eikä sitä palele yhtään vaikka ois kuinka kylmä! Aika hullu.

– Onni

Joulun parhaat mallipojat Liti ja Onni

Hirveen herkullista joulua kaikille meiän kamuille ja niillekin kamuille mitä ei vielä tunneta!

Ja mä toivon että kaikki saa yhtä hienoja joulukoristuksia ku mitä mä oon saanu! Joulukoristukset on parhaita! – Liti


Kynttiläkausi

Mähän sanoin että se on huono idea...

Meillä on kynttiläkausi. Äispällä on paljon kynttilöitä joita se aina illalla valaisee. Musta ne kaikki kynttilät ja eriväriset kupit ja muut on tosi mielenkiintosia ni mä oon tutkinu niitä. Mä oon haistanu ja maistanu ja testannu niitten toimivuutta leluina. Arvio: ihan ookoo. Vaikka vähän ehkä huonosti sulavia on sellaset kynttilät niinku mahassa. Yks toinen mikä ei oo välttämättä parasta mitä oon syöny, on sellane vihree hiekka mitä on niissä kynttiläkupeissa. Mut onpahan testattu ni ei jää jälkikäteen harmittaan.  – Liti

Mä sanoin kyllä et se on huono idea ottaa niitä kynttilöitä ja kuppeja sieltä pöyältä, mut uskooko tuo kakara…? No ei! Ihan sama juttu ku sillon ku se repi sen meiän pedin. Mä sanoin sillonki et ”Äispä ei kyllä tykkää…” mut ei se sitä estäny. Se repi sen silti! Ja sit vielä pakotti mutkin osallistumaa siihe vaikka en ois oikeesti halunnu! Mä kyl heti kerroin kaiken Äispälle ku se tuli kotii. – Onni


Urahaaveita

Työharjottelussa

Äispäki on alkanu käyä töissä. Me ei oo Onnin kaa käyty töissä vaan ollaan oltu kotona vaan. Meistä on tullu vähän niinku keittiömestareita, ku ollaan ihan ypönä keittiössä mestaroimassa sillon ku iskä ja äispä ei oo kotona. Mulla on ollu tosi paljon hyvää aikaa nyt miettii et mikä musta tulee isona. Mä en pysty vielä päättää ku oon niin hyvä monessa asiassa ni mulla on vaihtoehtoja vielä.

POSTONILAINEN. Musta tulee tietysti postonilainen ku Onniki on. Mut se ei ehkä tarkota sitä etten vois olla muuta kans, ku oonhan mä nytki ranskalaine.

PUTKIMIES. Mä oon käyny nyt jo 2 kertaa Onnin kaa akiliitoharkoissa ja musta on tullu jo putkimestari. Mä osaan juosta sieltä putkesta läpi hirmeen lujaa ja äispä antaa nameja sit.

LEHDENJAKAJA. Mä oon harjotellu sitä nyt kaikkina päivinä ku äispä on ollu töissä. Eli siis mäki oon ollu niinku vähä niinku työharjottelussa. Mä oon tosi taitava lehdenjakaja. Osaan jakaa lehden ihan älyttömän moneen osaan jo!

– Liti


RIKS RÄKS JA POKS!

Arvatkaa ihan kamalaa tapahtu! Meitsi ihan kaikessa rauhassa vaan etti nakkipiiloja ku iskä piilotti. Meitsi vaan ihan rauhallisesti nuuskutti ja etti niitä nakkisia, mitään pahaa en tehny kenellekään. Ni yhtäkkii kuuluu vaan RIKS RÄKS JA POKS ja taivas alkaa pudota mun niskaan!! Kamalista kamalin ääni ikinä ja jylinä ja ryminä ja palasia lenteli ja mä juoksin äkkiä alakertaan karkuun että apuuuuuuuuaaaaaaaaaaa!!! Äispä ja iskä oli tosi rohkeita, ne vaan meni kattoon että mikä siellä rymisee, mä en menny vaan menin keittiön pöydän alle piiloon oottaan et millon on turvallista tulla esiin. Ehin olla siellä pöyän alla aika kauan ku äispä haki imurivihulaisen turvakseen sinne ylös ni en halunnu mennä sit sinne päinkään ku imuri on toiseks pahin heti niskaan putoovan taivaksen jälkeen. Äispä sano että tuli seittemän vuoden epä-Onni nyt. Mut ei meille ketään tullu, mä näin sieltä pöyän alta ovelle koko ajan eikä tullu ketään ovesta. En tajuu, se puhuu sekavia aika usein.

Hullu juttu, sit ku kävin äispän kaa tarkistamassa makkarin sen jälkeen ku imurivihulainen oli menny pois, ni siellä ei ollu mitään outoo. Mä nuuskutin mattoo ku siinä hais katastroohvi, mut mitään ei näkyny missään. Paitsi 2 nakkista, söin ne pois kuleksimasta.


Salaisuus paljastui!

Mulla on ollu pikkuprojekti päällä tässä viime päivinä ja se on ollu mun ikioma SUURI SALAISUUS. Nyt se kuitenki paljastu kun mä aloin vahingossa työstämään sitä jo sillon kun äispä oli vielä kotona. Harmi kun mä unohdin sen läsnäolon, nyt se rojekti on sit vähän niinku pilalla.

Mun projekti koskee seiniä ja reikiä ja lattiaa. Mä oon ihan salaa kuopsuttanu seinästä palasia siitä kohtaa missä lattia ja seinä kohtaa. Siinä lattian ja seinän välissä on sellanen sopiva rako mihin mun etukynnet sopii just hyvin. Siitä mä oon kuopsuttanu sitä seinää ja syöny tietty ne kuopsutuksen jäljet pois ettei äispä saa asiasta vihiä. Mä olin vasta päässy alkuun, mulla oli kaks projektityömaata siellä keittiössä, mut nyt ne on piilotettu ja mä joudun hengaamaan pelkästään majassa vähän aikaa. Voihan harmien harmi!


Keltaisen kuminoutajan kaamea loppu

Mä en oo aikasemmin kehdannu kertoo mut… Mun keltainen kuminoutaja koki vähän aikaa sitten kaamean lopun. Me vaan siinä painittiin pihalla ja… en mä tarkottanu mut… sit yks kaks vaan huomasin et sille oli käyny vähän hullusti…

Anteeksi. En mä tarkottanu mitään pahaa.


Reiät katosi

No just joo! Mun kamelit täällä oottaa huolissaan ja miettii et oonko mä kadonnu, kun totuus on taaskin niin simppeli et äispä on ollu tylsä. Sillä on muka kauheeta kiirettä ja ei ehdi mun juttuja kirjottaa ja plaa plaa plaa… Nytkin piti uhkailla että mä teen taas reikiä seiniin jos et kirjota. Se toimii. Rakkaat kamut: kaikki on hyvite, en oo kadonnu.

Meillä ei oo enää ollu mitään outoilua, huh – onneks. Kaikki on ihan normisti ja ookoosti.

Mummo ja pappa mun kaukamummolasta oli kylässä meillä. Eka oli tosi kivaa kun ne leikki mun kaa paljon ja käytiin papan kaa lenkuralla ja kaikkee. Mut sit alko tylsyys. Kaikki alko touhottaa ja tehä reikiä lattiaan ja siivota ja sotkea, ne ois kaikki normaalisti mun lempipuuhia MUTTA: mä en saanu osallistua! Mun piti kattoo vaan majasta kun ne touhotti ja se oli mun mielestä tosi tympälettä. Nyt kun mä saisin taas osallistuu ni kaikki on kadonnu; reiät lattiasta, siivousvälineet, kaikki vinkeen näköset työkalut, ja mummo ja pappa. Ei mua nyt enää huvita yksinään touhottaa silleen! Ehkä mä vähän pömötän myöhemmin sit, et saa kaiken touhotuksen ulos musta itestä.


Apajilla

Mä oon löytäny tästä ihan lähimaastosta tosi hyvät pupunpapana-apajat. Ihan tässä meiän talon ympärillä on varmasti piilotettuna paljon papanakoneita kun nyt oon löytäny viime päivinä ihan sumeena herkullisia papanoita! Mä oon maistellu niitä kurmeita tuolla pihalla, vaikka äispä on kieltäny. Se ei ymmärräkään hyvän päälle, äispä kun valkkaa aina ruoat varman päälle. Miten voi löytää ikinä mitään uusia hyviä makuja jos ei maistele kaikkee uutta ja vierasta välillä? Ja sitäpaitti syöhän jotkut muutkin jossain muualla sammakoitaki, tai etanoitaki, ni miksen mä vois syyä pupunpapanoita?!? Kysyn vaan, häh?

Mä tein taas tänään sitä majataidetta, mut vieläkään äispä ei osaa arvostaa sitä. Musta tuntuu että mä nyt jakelen tässä helmiä sioille, kun ei toi äispä ymmärrä taiteesta mitään. Se ei oo tarpeeks kulttuurielli et se ymmärtäis näin hienostunutta taidetta. Lumimaisema oli, jos mahdollista, entistäkin hienostuneempi ja koko teos huokuin mun päivän aikana läpikäymää inspirmaatiota. Taiteilijan elämä on välillä tosi rankkaa, kun toi majataiteen tekeminenkään ei oo ihan helppoo. Ehkä mä nyt lepään huomisen ja odottelen uutta inspirmaatiota (ja uutta tyynyä).


Rotesti!

Tänäaamuna äispä heräs ihan liian aikasin. Mä en olis ees jaksanu nousta mut sit se kanto mut ulos väkisin, ihan pakotti. Sit äkisti iskäkin heräs ja yks kaks mä jouduinkin majaan lukkojen taakse kun iskä ja äispä lähti yhessä ovesta. Mä ootin et äispä tulis takas, mut ei se vaan tullu. Mä ootin sit vähän lisää ja otin ehkä parit torkutkin, sellaset vahtikoiratorkut tietty vaan, mut ei kuulu äispää vieläkään. Sillon mä päätin tehdä rotestin!

Mä en oo ikinä tehny rotestia ni en ollu ihan varma mitä se tarkottaa, mut arvelin et kaikenlaista askartelua varmaan. Ja mä oon tosi hyvä askartelussa ni mä oon varmasti oikee henkilö tekemään rotesteja. Mä olin siellä majassa ni mulla ei ollu kauheesti mitään matskuja mistä ois voinu askarrella, mut mä sit askartelin mun tyynystä lumimaiseman sinne majaan. Se oli hieno lumimaisema, siinä oli sellasta pehmeetä lunta, ja sit kans sellasta märkää lunta. Märkää lunta saa silleen kun laittaa sitä tyynynsisustaa vesikuppiin. Se maistukin melkeen oikeelle lumelle!

Sit ihan ikuisuuden jälkeen äispä tuli kotiin ja mä haistoin heti et se oli ollu töissä. Petturi! Äispä ei oo niin kovin kulttuuri ni ei sillä oo silmää tollaselle rotesti-taiteelle. Se ei ees ottanu kuvia mun teoksesta vaan kylmän viileesti keräs pois sen mun työllä ja tuskalla väsätyn hengentuotoksen ja korjasi sen tyynyn. Pyh. Se kärsivällisyyskouluttaja vois opettaa äispää vähän kans arvostamaan taitetta. Ja toisten vaivalla tekemää työtä. Ja sanoo ettei sais mennä enää ikinä töihin.


Reikä

Reikä lattiassa 2

p.s. katso mamman omat


Terminaattori

Ootteko kattonu huippuleffoja?? Eiks Terminaattori ookin ehkä maailman kovin jätkä?!? No mä oon sellane! Äsipänki mielestä mä oon ihan Terminaattori. Ja Matrixi kanssa. Mua ei pidättele kukaan eikä mikään! Paitsi välillä ehkä äispä, mut eiks jokaisella supersankarilla ookin oma tryptoniikki, ni äispä on mun… mut muuten ei kukaan eikä mikään! Mä terminaattoroin eilen illalla ja äispä veti taas kilarit. Mitäs laitto mut tyhmälle jäähylle! Oma vika! Noi seinäkoristeet on vanhat mut toi lattiaveistos on ihan uusinta uutta.

Eteisen seinä Keittiön seinä Eteisen/keittiön/okkarin lattia; eikö näytäkin ihan pupulta?!?

Mulla on kans Terminaattori-lelu. Se on testattu tiikereillä mut ei bostoneilla. Bostoneilla se ois äispän mielestä pitäny testata. Mua ei nimittäin pidättele mikään! Äispä on yrittäny opettaa mua leikkimään nätisti, mut miks ihmeessä?!? Tytöt leikkii nätisti, ei kunkut eikä terminaattorit! Mun suosikkileikit on Matrix ja Terminaattori.

 Tiikerinkestävä my ass… Die, you muthasucka….!!