Mielipidevanki

Meillä kävi eilen vieraita. Monta kertaa. Eka meillä kävi yksiä naisia ja minityyppejä. Musta se oli tosi epistä ku mä jouduin olee vaan muualla vankina enkä saanu ollenkaan mennä olkkariin niitten vieraksien kanssa. Mua yritettiin hyvitellä jollain sekundasikasipsillä mut mä en menny lankaan vaan mä mökötin niin kauan et pääsin vankilasta. Mä näytin niille vaan mun pyllyä et siinä teille jos ei seura kiinnosta. Musta ei oo reiluu et MÄ en saa mennä MUN sohvalle jos siellä on joku vieras minityyppi. Ja ei oo kans reiluu jos joku tulee MUN luokse kylään ni sit vaan pidetään sylissä jotain minityyppiä eikä yhtään MUA lulluteta tai katota kun MÄ syön mun luuta. Äispäki liitty siihen reilukerhoon ja piti sylissä sitä yhtä minityyppiä ja näytti sille maisemia ikkunasta. Mä kaaputin epis-äispän kättä ja sanoin et MUT pitää ottaa syliin ja MÄKI haluun nähä siitä ikkunasta, mut se oli epis eikä yhtään ottanu MUA syliin sillo. Vasta myöhemmin ois ottanu mut en mä sillon enää halunnu. Ku sillon vaan oisin halunnu kun se minityyppikin oli siinä. Ku se on MUN eikä minkään minityypin äispä.

Onneks ne muut vieraat ei tuonu mitään minityyppejä ni sit mä sain olla taas tähti. SE oli oikein.

Äispä on käyny vieraissa! Äsken se vaan tuli muina naisina kotiin ja siinä oli ainaki sataa vierasta lemukkia! Vieraitten koirien lemukkeja! Tää on musta just niin epää! Se jättää mut kotiin ja lähtee tollasille kivisreissuille iha ite! Ilman mua! Tosi epää… Mä nuuskutin sen vaatteet tosi tarkkaan mut en saanu selville missä se oli vieraissa, ihan vieraalle haisi kaikki lemukit. Haistoin ainaki selvästi sellasia rapsutuslemukkeja ja tyttölemukkeja. Mä oisin ehkä kans halunnu mennä vieraisiin haistelemaan tyttölemukkeja livenä, mut otetaanko mut mukaan? Ei oteta. Nih. Reilukerho.

Mähän oon siis kertonu siitä et oon ollu vaan omaishoitajana koko viikon, suojellu haavottunutta äispää seinää paukuttavilta vihulaisilta ja omppusedältä. Voin kertoo: tosi raskasta. TOSI raskasta. Tänäänki siis nukuin koko päivän äispän vieressä ja vahdin ettei se haavotu lisää tai mee jonnekin hukka -nimiseen paikkaan. Olin jo ihan uupunu kunnes… VIIKON KOHOKOHTA! No, mä kerron koko jutun.

Äispä yritti pukata mua ovesta ulos ilman rihmankiertämää! Mä olin ihan et “E-EEEEEN oo menossa!” ja tatitin eteisessä. Sit se pisti mut väkisin pihalle ja mä ajattelin et ou nou tästä ei tuu mitään ku mä jäädyn jo nyt. Mut äispä ei ollukaan viemässä mua lenkuralle, se näytti “tonne” ja mä tiesin heti minne. KA:n ja PA:n luokse naapuriin!! Mä juoksin hullussa sinne ovelle ja ootin ainaki tosi kauan et äispä ehti sinne ku se on NIIIIIIN hidas… Sit vihdoin pim pom ja täyttä sisään!! Mä sain herkkuruokaa ja löysin mun ja Annan ja yhen Iitan yhteisen luurojektin ja alotin kans uudenki luurojektin ja kävin yläällä ja kävin alaalla ja tarkastin kaikki nurkat ja kaikki kulmat. Mä autoin kanssa pesukoneen korjaamisessa, mä oon hyvä sellasissa jutuissa ku mun iskä on ingenjööri. Mulla oli ihan huippuuuu siellä!!!

Nyt mä jaksan taas olla omaishoitajana ku oon saanu herkkuruokaa ja hellyyttä á la PA ja KA. Kiitti superisti!

Meidän elämä on muuttunu kummalliseks. Äispä on jääny kokonaan pois töistä ja me vaan hissutellaan kotona ja nukutaan. Mä haistoin sitä eilen kun se tuli kotiin ja se haisi kipeelle. Nyt se vaan hissuttelee ja mä oon kylkimyyrynä pitämässä sitä silmällä ettei sille käy mitenkään. Tosi epäilyttävää tollanen.

Olis pitäny arvata että jotain on vialla kun äispä ei tullu yhen kerran yöks kotiin ja paukutus ja rymistely seinässä lisäänty ja koveni ja ulkona on vieläki kylmempi ku aikasemmin! Tässähän on ihan maalimanlopun meininki nyt! Kohta joku varppina tunkeutuu seinästä läpitte ja sit kylmyys pääsee meille sisälle ja me äispän kaa palellutaan tänne ku me vaan ollaan kotona ja hissutellaan! Että mitenkäpäin tässä nyt pitäs olla häh?! Huoh, tää sankarikoiran elämä on niin raskasta. Otan päikkärit ja mietin sit enempiä suunnitelmia.

Iha ite

Kohta varmaan on reikä seinässä. Ja mulla ei varmana oo mitään tekemistä sen kaa, vannon kautta kiven ja kannon! No okei, sen keittiön seinässä olevan reiän kaa mulla saattaa olla jotain tekemistä mut ei tän uuden, tai siis sen mikä kohta varmana on seinässä. Oon nimittäin ihan varma että joku aikoo tunkeutuu meille seinän läpitte! Kuuluu kauhee paukutus ja jyristys ja mä meen kiireesti iskän tai äispän syliin jos ne on kotona. Mut jos ne ei oo kotona ni sit mä meen peiton alle. En tietenkään siks et mua pelottas, koska mua ei ikinä pelota ku oon niin kunkku, vaan siks ku siellä peiton alla on mukavan lämpä ni sit se paukutuskaan ei käy nii hermoille. Ja mä voin naamioituu sinne peiton alle et jos tulee joku tunkeilija ni voin tehä yllätyshyökkäyksen ja ajaa sen karkuu. Mä osaan iha ite peitellä itten sohvalle. Sitten mä kieriskelen kun mä herään peiton alta nokosilta. Onneks siinä on hyvä kieriskelymatto heti vieressä, se rapsuttaa selkää ja naamaa just sopivasti.

Paras kieriskelypaikka

Mä olin siis niiiiiiiin lomalla et en ees ehtiny lokissa käydä. Mut nyt en oo enää. Äispä on leikkiny töissä käyntiä jo vähän aikaa mut mä aattelin silti olla vielä lomalla vähäsen ni olin.

Lomalla oli lunta ja kylmää ja kinkkuu ja joulukuusamo ja kuusamon pallot ja Turo ja Kosti ja Eetu ja Tyyne ja uus takki ja uuet tossut ja paukkuja ja leikkitappeluu ja päikkäreitä.

Sitten kun tultiin reissusta kotiin ni täällä oli ihan ällöttävän paljon lunta. Mä EN pidä talvesta. Talvi  on kylmä ja märkä ja kylmä ja tassuihin sattuu ja tossut on kamalat kidutusvehkeet ja takkiki kutittaa eikä mennä mettään ku on liikaa lunta ja pimeetä. Mä en pysty ees tarkistaa mun tiluksia kun pihalla on niin hirveesti lunta.

Mut miten mä nyt tarkastan mun tilukset??

Me ollaan Turon kaa täällä Mertsussa Kostin ja Eetun luona viettämässä tosi rauhallista joulua. Lunta on ihan hulluna ja hyvii tuoksuja, me vaan kirmaillaan ja taistellaan. Haluun toivottaa kaikille maailman koirille ja niitten ihmisille ja muille ihmisille Kiviksintä Joulua! Toivottavasti ihmiset menee ihan hellämielisiks ja me saatais paljon kinkkua koska meillehän se kinkku oikeesti kuuluu. Äispä alkaa ainakin näyttää siltä et se ei kyl tarttis enää yhtään kinkkuu tai muutakaan herkkuu, keppiä ja porkkanaa vaan… No, megaisot joulupusut multa teille kaikille kummiskin, meitsi ottaa nyt pienet joulutirsat et jaksaa sit taas tapella.

Kiviksintä joulua kaikille!

Meillä on ihan supersurtsut tarjoilut nykyään. Poissa on maksiskakku ja nakkikynttilät, ja noi yhet surtsupölöt on alkanu säännöstelee napoja! Siis kuvitelkaa, kaverit panttaa MUN tavisnapoja tuolla kaapissa ja vähän vilauttaa niitä pari kertaa päivässä. Siis häh? Ei äispä oo ikinä ollu mikää topsef, mut ennen mä sain sentäs syyä niitä tavisnapoja sillon ku teki mieli. Mitä jos mulla ei just sillon ookaan nälkä ku ne napot vilahtaa? Mitä jos en just sillon jaksa seistä, tai en ehi ku on päikkäriaika? Miks ihmeessä pitää vaihtaa hyvä systeemi?

Mä kerron teille mikä on hyvä systeemi. Se mikä on KA:n ja PA:n luona, eli tossa mun naapuriyökylässä. Siellä on just Kuninkaalle sopiva menyy ja ruokaa ilmestyy suuhun yleensä aina ku viittii kävästä keittiössä. Mä olin onneks yökyläilemässä siellä viikonloppuna ni en oo nyt vielä ihan näivettyny vaikka äispä rupeskin nihkeeks ruoan kanssa kotona. Mun menyyyy siellä yökylässä oli osapuilleen tälläne:

Aamupala: Munakasta

Lounas: Pihvi, Valkotsipulikastiketta, Perunaa ja Karjalanpiirakka.

Illallinen: Lihipullia ja Pastaa

Välipalat: Herkkukinkkua suoraan jääkaapista

Iltapala: Kermarahkaherkkuviili

Mut eipä oo sen jälkee nimittäin paljo lihipullia ja herkkukinkkua näkyny, pihvistä puhumattakaan. Ja napotki on viety. Miten nää tyypit muka kuvittelee et mä jaksan olla oma huippuihana uskomattoman komee ja hassunhauska itteni, jos mä en saa Kuninkaallista Sapuskaa sillon ku mä haluuuuuuun??? Ihmiset on. Surtsuu.

Joko saa ottaa?

Nyt oon jo iso mies. Mulla oli nimittäin synttärit sillä aikaa ku en kirjottanu. Siis ei mulla synttäreitä kokoaikaa ollu, valitettavasti, vaan ihan vähän aikaa siinä välissä vaan. Mä sain maksiskakun ja nakkikynttilät, nam! Ja sain yhen pallon lahjaks, se oli tosi kiva sen hetken ku se oli täällä. Mä haluaisin vielä lähettää myöhästyneet synttärionnittelut mut velipojalle otolle kun silläkin oli synttärit ja sekin on jo iso mies. Onnea Otto!

3-v. ja lahja

Mä kävin lääkärissä. Ei mussa mitään vikaa ollu, kävin vaan niinku kohteliaisuudesta moikkaa niitä typyjä siellä, ku ei olla pitkiin aikoihin käyty. Joskus sellaset keikat saattaa saada vähän ikäviä käänteitä, niinku viimeks edellisellä kerralla ku mua kidutettiin siellä ihan hulluna, mut onneks tää oli täysin viaton kohteliaisuuskäynti. Mä sain rapsuja ja nakkia, eikä ees tarttenu mennä siihen liukkaalle pöydälle! Ja mua kehuttiin ihan sikana! Siis mähän oon tienny tän kokoajan, mut kerrotaan nyt kaikkien muittenki tiedoks et mulla on täydellinen kroppa. On on, se lääkäritätikkäki sano niin. Ja se sano kanssa että

Juhlan jälkeen

siks saan syyä kermaviiliä jos haluan. Ja tosi paljon sikasipsejä kanssa. Ku oon niinku pelkkää lihasta. Nih. Että missä on mun tän päivän sipsi, kysynpähän vaan?! Tai eilisen?!

Tässä yhteydessä haluaisin kumminki huomauttaa, et vaikka ois jo iso mies ni koskaan ei voi olla liian iso syliin. Siks oonki istunu ja maannu ja köllötelly äispän sylissä aina ku mahollista. Äispän syli on paras paikka.

Arvatkaa ihan kamalaa tapahtu! Meitsi ihan kaikessa rauhassa vaan etti nakkipiiloja ku iskä piilotti. Meitsi vaan ihan rauhallisesti nuuskutti ja etti niitä nakkisia, mitään pahaa en tehny kenellekään. Ni yhtäkkii kuuluu vaan RIKS RÄKS JA POKS ja taivas alkaa pudota mun niskaan!! Kamalista kamalin ääni ikinä ja jylinä ja ryminä ja palasia lenteli ja mä juoksin äkkiä alakertaan karkuun että apuuuuuuuuaaaaaaaaaaa!!! Äispä ja iskä oli tosi rohkeita, ne vaan meni kattoon että mikä siellä rymisee, mä en menny vaan menin keittiön pöydän alle piiloon oottaan et millon on turvallista tulla esiin. Ehin olla siellä pöyän alla aika kauan ku äispä haki imurivihulaisen turvakseen sinne ylös ni en halunnu mennä sit sinne päinkään ku imuri on toiseks pahin heti niskaan putoovan taivaksen jälkeen. Äispä sano että tuli seittemän vuoden epä-Onni nyt. Mut ei meille ketään tullu, mä näin sieltä pöyän alta ovelle koko ajan eikä tullu ketään ovesta. En tajuu, se puhuu sekavia aika usein.

Hullu juttu, sit ku kävin äispän kaa tarkistamassa makkarin sen jälkeen ku imurivihulainen oli menny pois, ni siellä ei ollu mitään outoo. Mä nuuskutin mattoo ku siinä hais katastroohvi, mut mitään ei näkyny missään. Paitsi 2 nakkista, söin ne pois kuleksimasta.